Mukava turinaporukka kokoontui sateentuhruisena joulukuun päivänä keskustelemaan
yksinäisyydestä. Kuulimme ensin mainion alustuksen sosiaalisesta ja emotionaalisesta
yksinäisyydestä. Sosiaalinen yksinäisyys on tunne, jossa ihmisellä ei ole sosiaalista verkostoa tai
hän tuntee, ettei kuulu mihinkään ryhmään. Ei ole ystäviä tai muita kontakteja, jotka tuntuvat
itsestä mielekkäiltä. Suuret elämänmuutokset saattavat myös johtaa sosiaalisten suhteiden
katkeamiseen ja yksinäisyyden tunteeseen. Emotionaalisessa yksinäisyydessä henkilöllä saattaa
olla kontakteja, esim. työyhteisössä, mutta hän ei tunne läheistä yhteyttä niihin ja tuntee itsensä
syystä tai toisesta ulkopuoliseksi. Syvä suru saa myös usein vetäytymään yhteyksistä
ulkomaailmaan.
Yksinäisyyden teemasta virisikin vilkas keskustelu. Huomasimme, että yksinäisyyttä voi lähestyä
monesta eri näkökulmasta. On itsestään selvää, että meidän porukassamme ei ole ainakaan
ulospäin niitä kaikista yksinäisimpiä, koska osallistumme yhdistystoimintaan ja meillä on läheisiä.
On kuitenkin olemassa niitä, etenkin vanhuksia, joilla ei ole ketään, kun monet ystävät ja
ikätoveritkin ovat jo nukkuneet pois.
Totesimme, että vapaaehtoinen yksinäisyys on eri asia kuin totaalinen yksinäisyys. Moni viihtyy
yksinään omassa seurassaan eikä kärsi siitä ja keksii mielekästä tekemistä. Tutkimukset osoittavat
kuitenkin, että jokaisella pitäisi olla ainakin joitakin sosiaalisia kontakteja.
Joukossamme oli puolisonsa menettäneitä. Tunnistimme hyvin, miltä yksin jääminen, syvän surun
kokeminen ja siitä vähitellen ulos pääseminen tuntuu. Olimme hyvinkin yksimielisiä siitä, että
tukiverkot ovat tärkeitä, mutta kun me suomalaiset olemme tottuneet selviämään yksin, on välillä
vaikeaa puhua tunteistaan ja vaivata lähiympäristöä. Lapsilla ja lastenlapsillahan ovat omat työnsä
ja touhunsa. On tuttua myös, että fyysiset ja henkiset sairaudet saattavat johtaa eristäytymiseen.
Tutkimusten mukaan pelkästään yksinäisyys voi aiheuttaa fyysisiä oireita kuten kipuja, uupumusta
ja unettomuutta.
Ikääntyminen tuo mukanaan myös esteitä. On vaikeita päiviä, jolloin ei jaksaisi tehdä mitään.
Tiedän itse, miten vaikeaa, välillä ihan ylipääsemätöntä, on liikuntaesteisen lähteä rollaattorin
kanssa liikkeelle. Meillä ikäihmisille huono sääkin voi olla haittana osallistumiselle muuten
kiinnostavaan tapahtumaan tai aktiviteettiin.
Yhteyksien luominen yksinäisyyden voittamiseksi on kuitenkin tärkeää. Voi miettiä vanhoja ystäviä
ja tuttuja ja ottaa rohkeasti yhteyttä. Nykyteknologia helpottaa suuresti yhteyden pitämistä. Itse
olen saanut nettiyhteisöistä hyviä uusia ystäviä, vaikka asuvatkin eri puolilla Suomea. Voi tutustua
alueen kerhoihin, yhdistyksiin tai vapaaehtoistoimintaan. Vantaan Hengitysyhdistykselläkin on
runsaasti erilaista toimintaa jumpparyhmistä vertaistukiryhmiin ja tällaisiin vapaamuotoisiin
tapaamisiin kuten tiistaiturinat.
Jos yksinäisyys on ylivoimaista ja alkaa vaikuttaa mielialaan, jaksamiseen ja normaaliin arkeen, voi
hakea ammattiapua terveyskeskuskeskuksen tai esimerkiksi MIELI ry:n kriisipuhelimen kautta.
Toivotan hyvää joulua niille, jotka viettävät pyhiä rakkaidensa seurassa tai yksin omasta
joulutunnelmasta nauttien.
Liisa Turunen