Minkälaiset piikit sinulla on, onko ne koko pohjassa vai kantapään alla? Kääntyvätkö kenkiesi piikit sisään vai onko sinulla kitkat? Minkälaiset urat kenkiesi pohjassa on? Uskallatko sinä noilla sileiksi kuluneilla pohjilla mennä ulos?
Tätä tämä talvi on ollut. Emme suinkaan puhu autonrenkaista, vaan ihan talvikengistä, joilla pitäisi uskaltaa lähteä ulos asioille. Emmekä ole mitään pikajuoksijoita, vaan ihan tavallisia taivaltajia Luojan armosta matkalla kuka mihinkin.
Onhan tässä ollut muutkin sääilmiöt ihan kivasti edustettuina. Lunta on pyryttänyt ihan liian kanssa ja välillä pakkanen on purrut lämpimienkin vaatteiden läpi. Jos sää on ollut muuten siedettävää, tuuli on pannut puuskuttamaan tällaisen henkilaidan kulkijan. Taloyhtiön huoltoyhtiö on tehnyt parhaansa, mutta mahdoton on mahdotonta. Ei voi muuta kuin kiittää hyvin tehdystä työstä.
Tuo lumen auraus on mukava ilmiö kaupungeissa ja tietysti ihan tarpeellinen sellainen. Alueet on jaettu jotenkin piireihin niiden käytön mukaan. Satun asumaan sellaisen pussin pohjassa, jossa auraus käydään kyllä tekemässä viereisellä kadulla heti aamulla, mutta tuollainen parinsadan metrin pätkä tullaan auraamaan vasta sitten kun istumme jo kivasti kotisohvalla iltauutisia kuunnellen. En tiedä monenko kilometrin päästä tämä työ tullaan tekemään, mutta huvittavaa, asiaa sen enempää tuntematta. Samoin tehdään hiekotuksen kanssa.
Muutama päivä on mennyt ihan periaatteella ei nokkaa ulos tänään. Tämä on oletettavasti ollut suurta viisautta. Kuulin pari päivää sitten tuttavani tapaturmasta jäisellä kadulla. Kaksi leikkausta jalkaan ja kuntoutukseen ennen kotiuttamista.
Tässä on taas takana yksi vihon viimeinen viikonloppu. Perjantaina satoi vettä ja räntää, lauantaina paistoi aurinko ja kotikatu oli veden vallassa, sunnuntaita vasten yöllä pakkanen ja liukkaus oli taattu. Naapuri tarjosi autokyydin kauppaan. Kiitos siitä, muuten olisi jäänyt kauppamatka tekemättä.
Eihän tämä keli ole vain kävelijöiden riesa, vaan myös autojen ja ennen kaikkea kuljettajien. Kun katsoo pieniä autoja, miten ne pomppivat muhkuraisilla ja jäisillä kaduilla kuin laivat tuulisella merellä. Siinä on viisainta pitää kieli keskellä suuta ja keskittyä itse ajamiseen kännykän katselun sijasta.
Oletettavasti olemme jo siinä vaiheessa talvea, että kohta aurinko sulattaa pahimmat jäät ja voimme alkaa ulkoilemaan rennoin askelin kohti kevättä ja muistella miten meillä oli kerrankin ihan oikea talvi lumineen ja pakkasineen.
Marita Kononen