On tuote, jotta valmistaa kaksi tekijää yhtä aikaa yhdeksän kuukautta suurella rakkaudella ja
huolellisuudella, mutta siitä huolimatta tuotteeseen jää erilaisia tekovikoja, isompia ja pienempiä.
Tuotteella ei ole kuitenkaan valitettavasti ole palautusoikeutta.
Olen itse yksi sellainen tuote, johon on jäänyt valmistusvaiheessa monta virhettä, mutta yksi niistä on
kiusallisen naurettava.
Minulta puuttuu kyky koordinoida käsien ja jalkojen liikkeitä yhtä aikaa. Siitä johtuu mm. se, etten oppinut
uimaan, vaikka kävin kaksi kertaa aikuisten uimakoulun. Kun molemmat kädet tekevät jotakin liikettä yhtä
aikaa vedessä, jalat eivät saa aivoilta käskyjä. Myös oikean ja vasemman käden määritelmä sekoittuu usein
eri tilanteissa. Vaarallisinta on, jos olen apukuskin paikalla reittioppaana. Vasen käsi huitoo epätoivoisesti
suuntaa ja ääneen sanon, että käännytään oikealle. Voitte kuvitella kuskien äänensävyn kyseisissä
tilanteissa. Onneksi en ole vielä aiheuttanut yhtään kolaria omalla toiminnallani. Yksi läheltäpiti juttu on.
Kiitos hyvät ratin vääntäjät.
Jumpassa ohjaajat ovat oppineet pitkän eloni aikana, että kun muut aloittavat liikkeet oikealla jalalla, minä
aloitan vasemmalla. On hyvin epätoivoista, kun oikean käden ja vasemman jalan pitäisi yhtä aikaa olla
tekemässä jotakin vääntöä ja päänkin pitäisi vielä kääntyä johonkin suuntaan. Naurettavan vaikeaa. Olen
itse hyväksynyt tuon erilaisuuden omassa nahkassani ja liikun mielelläni myös ryhmissä ihan häpeämättä.
Liike on lääke. Sama määrä kaloreita kuluu ja kroppa muuttuu notkeammaksi.
En tiedä kuuluuko samaan sarjaan myös se, ettei minulla ole suuntavaistoa. Kuinka monta kertaa olenkaan
Lapissa kysynyt, että tulimmeko me tuolta tunturilta? No ei sieltäpäinkään, se on kymmenien kilometrien
päässä idässä ja me tulimme lännestä.
Edesmennyt naapurini Mari oli samanlainen. Kerrankin kiersimme Kuurnan koulua Kajaanissa pyörällä
ympäriinsä ja etsimme suuntaa mistä olimme tulleet. Ihmettelimme myös Rhodoksella, miksi baarimikko oli
niin tyly, kun kysyimme matkareittiä hotelliimme. Baari oli hotellimme takapihalla. Kuhmoisissa keräsin
mustikoita sähkölinjan alta ja olin varma, että näin menetellen osaan hyvin takaisin tielle. No onhan siinäkin
valittavana kaksi suuntaa ja kun aikansa kävelee edestakaisin, oikea suunta löytyy. Itikoita ja mustikoita riitti
sillä erää.
Onneksi kuluneet vuodet ovat opettaneet, ettei kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti. Yksilölliset
eroavaisuudet tekevät meistä mielenkiintoisempia. Nautitaan yhdessä elämästä ja tulevasta kesästä.
Marita Kononen