Hyvätkin asiat tulevat joskus tiensä päähän, vaikka niin ei toivoisikaan. Kävin tänään viimeisen kerran omalla vyöhyketerapeutillani. Nyt hän on jättämässä työelämän ja siirtymässä kiireiseksi eläkeläiseksi.
Olen käynyt säännöllisesti, noin 15 vuotta, kerran kuukaudessa vyöhyketerapiassa. Koronan aikana jäi joitakin kuukausia väliin olosuhteiden pakosta. Paikka on vaihtunut Tiinan elämäntilanteen mukaan. Alussa kävin Korsossa, sitten Kytömaalla ja lopuksi Ilmarisessa.
15 vuotta on pitkä aika ja siinä oppii tuntemaan toisen aika hyvin, varsinkin kun pöydällä ollaan varsin vähissä vaatteissa. Miten monta kertaa Tiina onkaan terapoinut minut sieltä murheen alhosta sinne riemun suuriin sfääreihin. Tässä asiassa olenkin oikea maailmanmestari. Osaan kiihdyttää itseni nollasta sataan nopeammin kuin isot sähköautot liikenteessä. Sitten on vielä nämä ympäristön haasteet, miksi tämä on nyt näin, ja kuka sen on näin sanonut, en minä sitä niin tarkoittanut (ehkä ajattelin). Kun toinen tarjoaa erilaisen vaihtoehdon, huomaakin etteihän tässä ole minkäänlaista harmituksen paikkaa. Liika ajattelu on useasti pahasta.
Vyöhyketerapia ei tietenkään ole pelkästään psykoterapiaa, mutta kun Tiina on kouluttautunut myös psykologiseksi vyöhyketerapeutiksi, kaikki mielenpaineet on säästetty tietysti maksullisiin hoitoihin.
Hoidon aikaan käydään läpi kaikki akupisteet päästä varpaisiin ja lisäksi hierotaan kaikki lihakset, paitsi muutama nimeltä mainitsematon kohta ihmisen kehossa jätetään väliin.
Miten hoito vaikuttaa? Nesteet lähtevät liikkeelle ja tulee tosi raukea, nukuttava ja janoinen olo. Nesteiden kierron vuoksi on pitänyt opetella kaikki kotimatkalla käytettävissä olevat vessat, niitä on neljä. Pienet päiväunet kotona kuluvat hoitoon, samoin kotitöitä on kartettava hoitopäivänä.
Usein minulta on kysytty miten hoito vaikuttaa. Vyöhyketerapia on ennaltaehkäisevää hoitoa, joten olen verrannut sitä kirkollisveroon. Näissä molemmissahan tähdätään parempaan tulevaisuuteen. Toivottavasti en ole lausunnollani loukannut kenenkään uskonnollista vakaumusta, mutta jos näin on päässyt käymään, älkää kertoko sitä minulle, sillä nyt minulla ei ole enää terapeuttia.
Marita Kononen, 19.11.2025