Olet täällä

Lääkehoidon päivä 13.3.2019 -1

Lääkehoidon päivän 13.3.2019 vastaukset annettuihin kysymyksiin

(proviisori Mika Isomäki), Vantaan Hengitysyhdistyksen tilaisuus

B12 + foolihappo:

Ihmisen solut tarvitsevat B12-vitamiinia eli kobalamiinia ja foolihappoa nukleiinihappojen (DNA:n) eli elimistön pienimpien rakennusosasten valmistamisessa.

B12-vitamiinin puutetta on pääasiassa ikääntyneillä. Yhdellä kymmenesosalla yli 65-vuotiaista suomalaisista on todettu B12-vitamiinin puute. Nuorilla se on harvinainen.

Iäkkäillä puutteen syy on yleensä B12-vitamiinin imeytymisen häiriö, jonka voi aiheuttaa surkastuttava mahalaukun tulehdus.

B12-vitamiinin puute voi syntyä myös riittämättömästä saannista. B12-vitamiinin tärkeimpiä lähteitä ovat maksa, liha- ja maitotuotteet. Normaali ruokavalio sisältää moninkertaisen määrän B12-vitamiinia, jota ihminen tarvitsee hyvin pieniä määriä.

B12-vitamiinipuutoksen oireet:

B12-vitamiinin puute voi aiheuttaa anemiaa ja hermoston oireita. Tässä anemiamuodossa punasolut ja niiden esiasteet luuytimessä ja veressä ovat tavallista suurempia. Yhdeksän kymmenestä megaloblastisesta anemiasta johtuu B12-vitamiinin puutteesta. Anemian lisäksi veren verihiutale- ja valkosolumäärä voi olla selvästi normaalia pienempi.

Hermoston oireet voivat ilmetä lihasheikkoutena tai tunnon ja muistin häiriöinä, jotka saattavat olla pysyviä.

Harvinaisempia oireita ovat kielitulehdus, hedelmättömyys, verisuonitukokset ja ihon pigmentin lisääntyminen.

Epäily B12-vitamiinin puutteesta herää useimmiten, kun potilaalla on hermostollisia oireita tai anemia, jossa punasolujen tilavuus on suurentunut.

B12-vitamiinihoito:

B12-vitamiinin puute korjataan vitamiinivalmisteella. Tavallisesti B12-vitamiini annetaan pistoksina, jolloin ollaan varmoja sen pääsystä elimistöön. Pistoksia annetaan alussa tiheämmin, mutta puutoksen korjauksen jälkeen ylläpitoon riittää yleensä pistos 1–3 kuukauden välein. Imeytymishäiriössä hoito on elinikäinen. Myös tablettihoito on mahdollinen ja jopa suositeltava erityisesti, jos B12-vitamiinin saanti ravinnosta on riittämätöntä.

Foolihappo:

Ihmisen elimistö ei pysty valmistamaan foolihappoa, joten sitä pitää saada ravinnosta. Foolihappoa on erityisesti maksassa, vihreissä kasviksissa ja hiivassa. Kuumentaminen tuhoaa helposti foolihapon.

Foolihapon puute voi johtua puutteellisesta ravinnosta etenkin alkoholisteilla. Keliakia ja muut suolistosairaudet voivat johtaa foolihapon puutteeseen huonontuneen imeytymisen vuoksi. Tietyt lääkkeet, esimerkiksi epilepsialääkkeet, metotreksaatti ja trimetopriimi, voivat aiheuttaa foolihapon puutetta.

Epäily foolihapon puutteesta herää, jos todetaan anemia ja punasolujen tilavuus (MCV-arvo) on normaalia suurempi. Sairaus todetaan mittaamalla foolihappopitoisuus verinäytteestä. Hoitona on foolihapon nauttiminen tabletteina (esim. Folvite-valmiste).

Happosalpaajien käyttötarkoitukset ja vaikutus B12-vitamiinin imeytymiseen:

Ihmiset käyttävät mahahappoa vähentäviä lääkkeitä useista eri syistä. Protonipumpun estäjät ovat osa kolmoishoitoa, jolla helikobakteeri (Helicobacter pylori) yritetään häätää elimistöstä. Tämä bakteeri aiheuttaa maha- ja pohjukaissuolihaavaa. Hoito kestää kuitenkin yleensä vain 1–2 viikkoa. Steroideihin kuulumattomien tulehduskipulääkkeiden (NSAID) pitkäaikaisen käytön yhteydessä määrätään usein myös mahahapon eritystä vähentävä lääkitys. 

Mahahapon eritystä vähentävien lääkkeiden tärkein käyttöaihe on kuitenkin refluksitaudin hoito. Tässä vaivassa mahahappoa nousee mahalaukusta ruokatorveen. 

Protonipumpun estäjät saattavat vaikuttaa myös veren B12-vitamiinitasoon, koska tämä vitamiini tarvitsee imeytyäkseen mahahappoa, joka irrottaa vitamiinin ruoan proteiineista. Monet lääkärit seuraavatkin protonipumpun estäjiä käyttävien potilaidensa veren B12-vitamiinitasoa. Tablettimuodossa B12-vitamiini ei imeytyäkseen vaadi mahahappoa, joten jotkut protonipumpun estäjiä pitkäaikaisesti käyttävät potilaat saattavat käyttää B12-vitamiinia tabletteina tai saada sitä B12-vitamiinia sisältävistä monivitamiinitableteista.

Lähteet:

https://www.terveyskirjasto.fi/kotisivut/tk.koti?p_artikkeli=dlk00788

https://www.terve.fi/artikkelit/onko-protonipumpun-estajilla-pitkaaikaisia-haittavaikutuksia                                                                                                                 

Nutrilett painonhallinnassa (tai muu nopea laihtuminen):

Erittäin niukkaenergiainen ruokavalio ENED eli VLCD

VLCD-menetelmässä asia on ratkaistu niin, että VLCD-tuotteista saa kaikki päivittäin tarvittavat ravintoaineet.

Mitä lyhenne ENED eli VLCD tarkoittaa?

VLCD tulee sanoista very low calorie diet eli se tarkoittaa erittäin niukkaenergiaista ruokavaliota, jonka tarkoituksena on pitää päivittäinen energiamäärä alle 800 kilokalorin. Ravintoaineiden saanti turvataan, mutta energiaa saadaan niin vähän, että ollaan paastotilassa.

Miten VLCD turvaa elimistön tarpeet?

VLCD-tuotteet sisältävät riittävästi hyvälaatuista proteiinia, välttämättömiä rasvahappoja sekä vähintään päivittäisen saantisuosituksen mukaisesti vitamiineja ja hivenaineita.

Koska VLCD-tuotteissa on riittävästi lihasten rakennusaineena käytettävää proteiinia, pystytään myös lihasmassan menetys VLCD-jakson aikana minimoimaan. Painonpudotus kohdistuukin hyvin rasvakudokseen, ei lihaskudokseen.

Miten Nutrilett VLCD-tuotteita käytetään?

Nutrilett VLCD-tuotteilla korvataan päivän kaikki ateriat. Naiset syövät 5 ja miehet 6 ateriapussia  päivässä. Ateriat nautitaan yksi annospussi kerrallaan, säännöllisin väliajoin. Annospussin sisältö sekoitetaan veteen ja syödään tai juodaan.

Energiaa sisältämättömiä nesteitä, kuten vettä tai mineraalivettä pitää juoda vähintään 2 litraa päivässä. Alkoholi ei sovi VLCD-jaksolle.

Muut ruoat ovat jakson aikana kiellettyjä, jottei energian saanti nousisi yli 800 kcal:n päivässä. Alle 800 kcal:n ruokavaliolla elimistö pysyy paastotilassa, eikä nälän tunnetta juuri esiinny. ENE-tuotteet ovat yleensä veteen sekoitettavia jauheita, joita saa apteekeista, joistakin valintamyymälöistä ja luontaistuotekaupoista. Niiden lisäksi saa nauttia vain vähäenergiaisia vihanneksia ja juureksia, kuten kurkkua, tomaattia, salaattia, kaaleja, porkkanaa, lanttua, kesäkurpitsaa, paprikaa, parsaa ja pinaattia.

Nopeat painonmuutokset ja lääkkeet?

Lääkemuutoksia tehdään jotta potilaan vointi säilyy hyvänä, eikä potilaalle tule liian matalia verensokereita tai liian matalia verenpaineita. Lääkemuutokset edesauttavat ENE-dieetin onnistumista. Lääkemuutokset ja niihin liittyvät yksilölliset ohjeet antaa aina(!) hoitava lääkäri.

Metformiini

Metforem, Metformin, Oramet, Diformin, Glucophage

• Jatketaan normaalisti verensokeria seuraten, tarvittaessa vähennys ja lopetus

• Annoksen voi puolittaa, jos verensokeri on hyvä alussa eikä ole muita lääkkeitä käytössä

Muita diabeteslääkkeitä:

• Esim. suolistohormoneihin vaikuttavat lääkkeet (Januvia, Xelevia, Galvus, Onglyza, Bydureon, Byetta, Victoza)

eivät aiheuta matalia verensokereita ja ne voidaan lopettaa jos verensokeritaso korjaantuu

• Pistettävät yleensä lopetetaan, koska ne voivat aiheuttaa hankalaa pahoinvointia ENE-dieetin aikana.

Insuliini

• Pitkävaikutteisen annokset puolitetaan heti dieetin alussa, jatko verensokerien mukaan

• Tarvittaessa lopetetaan kokonaan

Verensokerin omaseuranta on erittäin tärkeää! Mittaukset ennen nukkumaan menoa ja aamulla.

• Hypoglykemioiden hoito normaalisti. Jos hypoja ennen ateriaa -> vähennetään perusinsuliinia

• Ateriainsuliinit yleensä lopetetaan

• Insuliinin herkistäjät (Actos, Competact) vs mukaan, yleensä lopetetaan kun paino laskenut 10 kg

Insuliinin eritystä lisäävät lääkkeet

• Euglamin, Euglucon, Origlucon, Mindiab, Amaryl, Glimepirid (yliviivatut poistuneita)

• Ateriatabletit (Novonorm, Starlix)

• Yleensä lopetetaan, saattavat aiheuttaa matalia verensokereita

Muut lääkkeet:

• Marevanin käyttäjät: INR seuranta alkuun tiheämmin ( suositellaan 1 vk välein aluksi)

• Epilepsialääkkeiden käyttäjät: lääkepitoisuuden tarkistus 4 viikkoa pussien aloituksen jälkeen

• Kolesterolilääkkeet tauotetaan ellei ole valtimosairautta (sepelvaltimotauti, aivoverenkiertohäiriö tai ASO)

• Verenpainelääkkeet jatkuvat, verenpaineen seuranta ja lääkkeiden vähennys tarvittaessa

• Nesteenpoistolääke yleensä lopetetaan ENE-kuurin ajaksi (jos ei ole sydämen vajaatoimintaa) – lääkärin arvio

• Jos esiintynyt kihdin aiheuttamia niveloireita, aloitetaan yleensä Apurin-lääke kuurin ajaksi (kirjoitetaan resepti tarvittaessa)

Lähteet:

https://www.nutrilett.fi/mika-on-vlcd/

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/potilaalle/suositus?id=khp00017

https://www.terveyskyla.fi/painonhallinta/Documents/Ammattilaisille/L%C3%A4%C3%A4kehoidon%20muutokset%20ENE-dieetin%20aikana.pdf                                                                                                                                  

Uni- ja nukahtamislääkkeet:

Yleisesti uni-ja nukahtamislääkket otetaan samanaikaisesti muiden iltalääkkeiden kanssa, kunhan on selvitetty, ettei mukana ole terveyttä vaarantavia lääkkeiden yhteisvaikutuksia. Tavallisimmin käytetyt verenpaine-, sokeri- ja kilpirauhaslääkkeet eivät aiheuta ongelmia unilääkkeiden yhtäaikaisen ottamisen kannalta.

Lääkkeitä ei kannata käyttää vähänkään pitempään kestävän unettomuuden hoidossa ennen kuin muita keinoja on kokeiltu. Ei-lääkkeellisiä keinoja käyttämällä vältytään unilääkkeiden käyttöön liittyviltä haittavaikutuksilta.

Triatsolaami (Halcion) ja midatsolaami (Dormicum) imeytyvät nopeasti, ja ne ovat bentsodiatsepiineista kaikkein lyhytvaikutteisimpia, joten ne sopivat tarvittaessa otettavina tilapäisen nukahdusvaikeuden hoitoon. Niiden käyttöön liittyy kuitenkin muita unilääkkeitä useammin retrogradista amnesiaa eli takautuvaa muistinmenetystä, minkä vuoksi niitä tulisi käyttää vain tilapäisesti tai sairaalahoidon aikaisen unettomuuden hoidossa. Niiden asiakkaille toimitettavaa määrää on rajoitettu apteekeissa korkeintaan 20 tablettiin kerralla ja käyttö on melko harvinaista nykyään unettomuuden hoidossa.

HUOMIO! Erityisesti sienilääkkeet voivat nostaa midatsolaamin ja triatsolaamin pitoisuutta plasmassa hyvinkin voimakkaasti. Yksittäistapauksessa sienilääkkeenä käytetty itrakonatsoli (kauppanimi Sporanox) on nostanut midatsolaamin tason plasmassa monikymmenkertaiseksi ja siten toksiselle tasolle. Sienilääkkeitä käyttävän potilaan onkin aina muistettava kertoa nukahtamislääkkeitä määräävälle lääkärilleen sienilääkkeiden käytöstään.

Jos potilaalla ilmenee sekä nukahdusvaikeutta että yöllistä heräilyä, bentsodiatsepiineista sopii lääkkeeksi parhaiten suhteellisen nopeasti imeytyvä ja jonkin verran pidemmän puoliintumisajan omaava tematsepaami (Tenox, 10–20 mg iltaisin). Jos taas potilaan unettomuus ilmenee lähinnä yöllisenä heräämisalttiutena, bentsodiatsepiineista sopivat parhaiten joko tematsepaami tai hitaammin imeytyvä oksatsepaami (Opamox/Oxepam).

Tematsepaami imeytyy oksatsepaamia nopeammin ja sopii siten hyvin iltaisin otettavaksi nukahtamislääkkeeksi. Tematsepaamin puoliintumisaika on 8–15 tuntia.

Tematsepaamin tavallinen annos on 10–20 mg iltaisin, iäkkäillä potilailla 5–10 mg. Jos potilas on käyttänyt tematsepaamia säännöllisesti pitempään, lääkkeen lopettaminen tulee mahdollisten lopetusoireiden vuoksi tehdä annosta asteittain pienentäen, esim. 2,5–5 mg joka 3.–7. vuorokausi, joskus vieläkin hitaammin käyttäen iltalääkkeenä jonkin aikaa tabletin "murusia".

Tsopikloni (Imovane):

Tsopiklonin puoliintumis- ja vaikutusaika vastaavat tematsepaamin vastaavia aikoja (n. 3,5–7 tuntia). Tsopikloni metaboloituu CYP3A4:n välityksellä, jonka vuoksi tätä entsyymiä estävät lääkkeet tai aineet, kuten greippimehu ja edellä mainitut sienilääkkeet voivat nostaa tsopiklonin pitoisuutta.

Tsopiklonin annos on 3,75–7,5 mg iltaisin. Tavallisimmat haittavaikutukset tsopiklonin käytön yhteydessä ovat metallinen tai katkera maku, väsymys, huimaus, joskus harvemmin ataksia, kiihtyneisyys tai annoksen suuruuteen korreloiva muistinmenetys.

Vastoin tsopiklonin käytön alkuvuosina esitettyjä väitteitä, sen käyttöön liittyy bentsodiatsepiinien tapaan lääkeriippuvuuden kehittymisen riski.

Melatoniini on monen potilaan kohdalla lievemmän, tilapäisen unettomuuden hoidossa hyvin toimiva lääke, jonka käyttöön ei liity lääkeriippuvuuden kehittymisen riskiä. Iäkkäämpien potilaiden kohdalla nämä aikabiologiset unilääkkeet voivat olla erityisen käyttökelpoisia, koska ne rytmittävät univalverytmiä eivätkä heikennä muistia. Melatoniini on usein toimiva lääke myös vuorokausirytmin rikkoontumiseen (viivästynyt unijakso, jet lag, vuorotyö) liittyvän unettomuuden hoidossa. Melatoniinia voi kokeilla myös viivästyneen univaiheen hoitoon, kun nukahtamisvaihe on siirtynyt yli puolen yön. Tällöin melatoniini otetaan jo alkuillasta, jolloin nukahtamisaika siirtyy aikaisemmaksi.

Uuden polven psykoosilääkkeistä etenkin ketiapiini, Ketipinor (annostus 25–200 mg) on käytännössä osoittautunut varsin käyttökelpoiseksi kroonisen ja vaikeahoitoisen unettomuuden lääkkeeksi. Psykoosilääkkeiden käyttö unettomuuden hoidossa on niiden haittavaikutusten vuoksi kuitenkin viisasta rajoittaa vain tilanteisiin, joissa muilla lääkkeillä ei saada toivottua tulosta. Promatsiinin, levomepromatsiinin ja ketiapiinin käyttöön yhdessä alkoholin kanssa liittyy kohonnut kuolleisuus.

Valeriaana

Rohtovirmajuuresta valmistettua valeriaanaa on vuosisatoja käytetty unta parantavana yrttinä. Ilman reseptiä saatavaa valeriaanaa (300–600 mg iltaisin) kannattaa kokeilla lievän tai pelkän työrasitukseen liittyvän nukahdusvaikeuden tai yöllisen heräilyn hoidossa. Valeriaanan käyttöön ei liity bentsodiatsepiinireseptoreiden välityksellä vaikuttavien nukahtamislääkkeiden haittavaikutuksia.

Lähteet:

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00073                                                                                                                                        

Maitohappobakteerien vaikutus perustuu niiden toimimiseen probiootteina (pro=puolesta, bios=elämä) eli elimistöä normaalia toimintaa puolustavina bakteereina.

Probiootit ovat FAO:n ja WHO:n määritelmän eläviä mikrobiperäisiä ravintolisiä, jotka hyödyttävät oikein annosteltuna kuluttajaa parantamalla suoliston tasapainoa (FAO/WHO yhteistyöryhmän raportti 2002).

Maitohappobakteerit ovat tarpeellisia kotimaassa antibioottikuurien (tasapainottavat hyvää bakteerikasvustoa elimistössä kuurin aikana) ja ulkomaanmatkojen (erilainen bakterifloora ulkomailla saattaa aiheuttaa vatsaoireita) yhteyksissä.

Probioottien vaikutustavat voidaan jakaa kolmeen pääkategoriaan:

Ensimmäiseksi useat probiootit inhiboivat patogeenien kasvua eli estävät sairautta-aiheuttavien mikrobien lisääntymistä ruoansulatuskanavassa. Tämä vähentää esimerkiksi todennäköisyyttä saada vatsatautia.

Toiseksi probiootit parantavat suoliston epiteelirajan toimintaa muokkaamalla useita eri geenien ilmentymistä suolistossa. Nämä muutokset johtavat esimerkiksi liman tai mikrobien kasvua vähentävien peptidien tuottoon, sekä epiteelin liitoskohtien vahvistamiseen, mikä estää mikrobien pääsyn kudoksiin, mikä vaaditaan infektiotilan syntymiseksi.

Kolmantena probiootit pystyvät muokkaamaan isännän immuunivastetta eli puolustusjärjestelmän toimintaa sekä paikallisesti suolistossa että jopa koko kehon laajuisesti.

Lähde: https://blogs.helsinki.fi/funktionaalisetelintarvikkeet2013/2013/09/30/probiootit-ja-suoliston-hyvinvointi/                                                                                                                                      

Beetasalpaajat:

  • Astmapotilaille ei ole syytä antaa beetasalpaajia, koska seurauksena voi olla astman vaikeutuminen. Beetasalpaajat supistavat keuhkoputkia usean mekanismin välityksellä. Tärkeimmäksi saattaa osoittautua asetyylikoliinin välityksellä tapahtuva bronkokonstriktio (keuhkoputkien supistuminen) silloin, kun ns. muskariiniautoreseptorien toiminta on vaillinaista. Tämä tilanne näyttää olevan yleinen astmapotilailla.

On tunnettua, että beetasalpaajat saattavat pahentaa astman ja kroonisen bronkiitin oireita. Hengenvaaralliset astmakohtaukset ovat kuitenkin harvinaisia.

Vanhemmat beetasalpaajat (kuten Propral) eivät tehneet paljon eroa näiden sydän- ja keuhkovaikutusten välillä, ja siksi niitä käyttäessä astmapotilaiden astma saattoi pahentua. Nykyään on kuitenkin käytössä beetasalpaajia, joiden vaikutus kohdistuu pääasiassa sydämeen (esimerkiksi Emconcor-lääke), ja lääkkeen vaikutus keuhkoihin on tällöin vähäisempi. 

b)

Liian hitaan rytmin syitä

Useimmiten hidaslyöntisyyden syy varsinkin iäkkäillä henkilöillä on sydämen eteisen seinämässä sijaitsevan tahdistinsolmukkeen (sinussolmukkeen) heikentynyt toiminta, joskus vajavainen sähköimpulssin siirtyminen sydämen eteisistä kammioihin (eteis-kammiokatkos).

Sydän- ja verenpainelääkkeinä paljon käytetyt beetasalpaajat voivat hidastaa terveenkin sydämen sykettä liiaksi. Sydänsairauteen liittyvää hidaslyöntisyyttä esiintyy harvoin nuorilla. Mitä iäkkäämpi henkilö, sitä useammin hitaan rytmin syynä on sairaus, yleensä sinussolmukkeen toimintahäiriö.

Hitaan rytmihäiriön hoito

Jos oireita selittäväksi syyksi varmistuu rytmiä hidastavan lääkkeen (tavallisesti beetasalpaaja, joskus kalsiuminestäjä tai digoksiini) liian suuri annos, yleensä selvitään lääkeannosta vähentämällä.

Jos liian hidas rytmi johtuu vakavia oireita aiheuttavasta sinussolmukkeen toimintahäiriöstä tai vaikea-asteisesta, vaikka oireettomastakin, eteis-kammiokatkoksesta, tarvitaan sydämentahdistinta.

c + d)

Jännitykseen liittyvän hyvänlaatuisen lepovapinan ja nousseen sydämen pulssin rauhoittamiseen käytetään joskus epäselektiivistä beetasalpaajaa (kuten Propralia) pieninä annoksina (10-40 mg). Myös kokeneet esiintyjät kärsivät joskus näistä ”ramppikuume”-ongelmista, ja saattavat tällöin käyttää näitä mainittuina ”ensi-iltalääkkeinä”.

Beetasalpaajat puolestaan vähentävät jännityksen aiheuttamia näkyviä oireita (vapina, punastuminen, sydämentykytys ja hikoilu), jolloin muut eivät huomaa esiintymisjännitystä ja esiintymiseen liittyvä pelko pienenee.

Kohde- ja tilannekohteisiin pelkoihin tehoavat yleensä kuitenkin parhaiten erilaiset altistusohjelmat, jotka perustuvat käyttäytymisterapeuttisiin harjoituksiin. 

Lähde:

https://www.duodecimlehti.fi/lehti/1992/1/duo20010 a)

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00021 b)

https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00061 c+d)

Faskia eli peitinkalvo

Aikaisemmin puhuttiin lihaskalvoista ja nykyisin faskiasta, joka suomennetaan peitinkalvoksi.  Faskia on sidekudosta.  Se muodostaa koko kehoon kolmikerroksisen ja peittävän kalvon.  Se ympäröi ja yhdistää kaikkia elimistön lihaksia, luita, hermoja ja elimiä. Kalvojen tehtävänä on tukea sekä yhdistää lihaksia ja lihasryhmiä. Liikkumisen ja yksittäisten liikkeiden aikana kalvot liukuvat toisiinsa nähden ja niiden välissä oleva hyaluronihappo toimii liukastusaineena. Kalvot voidaan jakaa pinnalliseen, syvään ja viskeraaliseen kalvoon. Viimeksi mainitut ympäröivät sisäelimiä.

Pinnallinen kalvo helpottaa ihon liukumista syvän kalvon päällä. Se vaimentaa ulkoisten ärsykkeiden, kuten esimerkiksi hankaavan painalluksen mekaanista vaikutusta syvemmälle kudoksiin. Pinnallisen kalvon sisällä kulkee runsaasti hermoja, verisuonia, imunestesuonia, ja siinä on runsaasti tuntoaistipäätteitä ja rasvasoluja. Herkkien alueiden kohdalla kalvo on löyhää ja se ehkäisee hermokudoksen tai verisuonten haitallista venymistä.

Tulehdukset, leikkausarvet, vammat ja esimerkiksi ylirasitus saattavat aiheuttaa muutoksia kalvojen toiminnassa eli liukumisessa toisiaan vasten. Liukumisen estyessä siinä olevat hermopäätteet alkavat toimia ja tämä aistitaan kipuna tai kiristyksenä. Rasituksen jälkeen kalvojen on todettu olevan herkempiä aistimaan kipua ja liikettä kuin lihasten. Sen vuoksi kalvojen kunnon ylläpito on todennäköisesti yhtä tärkeää kuin lihashuolto. Myös nivelrikko voi aiheuttaa kalvokerrosten toisiinsa liimautumisen – tästä seuraa välittömästi liikerajoite.

Faskia on kolmikerroksinen rakenne, ja sen kerrosten tulisi liukua toisiinsa nähden. Välissä on liukastusaineena hyaluronihappoa – samaa ainetta, mitä iho tarvitsee pysyäkseen joustavana. Faskia yhdistää samaan suuntaan voimaa tuottavia lihaksia ketjuiksi. 

Glukosamiinivalmisteet, joissa on mukana kondroitiinihappoa ja hyaluronihappoa tablettimuodossa saattavat vähentää faskioiden kiputilaa luodessaan hyaluronihaposta johtuvaa nestepintaa faskian kalvorakenteiden välille, jolloin ne eivät kosketa toisiaan.

Kipuvoidetta tai lääkkeitä voidaan käyttää tilapäiseen kivun vähentämiseen. Mikäli oireet eivät kuitenkaan häviä, kannattaa ottaa yhteyttä ortopediin tai lääkäriin.

Lihasvoima- ja kestävyystyyppinen liikunta yhdistettynä venyttelyyn edistävät näiden kalvojen toimintaa ja vähentävät kalvoperäisiä kiputiloja.

Näin pidät faskiat kunnossa:

1. Syö säännöllisesti ja juo tarpeeksi vettä. Kudokset saavat tarvitsemaansa voiteluainetta.

2. Pysy aktiivisena. Istumatyöläisen pitäisi nousta ylös vähintään kerran tunnissa ja tehdä isoja venytyksiä. Esimerkiksi näin: Kurota sisään hengittäen esimerkiksi toisella kädellä kattoon ja toisella lattiaan. Uloshengityksellä rentouta, tuo kädet koukkuun ja koukista polvia.

3. Tee suuria liikkeitä arkiaskareiden lomassa. Ovenkahvasta kiinni pitäen voi tehdä syväkyykkyjä.

4. Jos niskaa särkee ja hartiat ovat jumissa - älä venytä hartiaa taivuttamalla korvaa kohti olkapäätä. Parempi tapa saada kireys on pumppaava lihastyö, vartalon kierrot tai pallohieronta, joilla saadaan aineenvaihduntaa lihaksiin.

Faskioita voi käsitellä itse esimerkiksi putkirullauksella tai faskiapallolla. Myös tennispallo käy.

Hartioiden pallohieronnan voi tehdä näin:

Mene makaamaan lattialle. Ota pallo käteen. Ota itsestäsi halausote ja aseta pallo selkärangan ja lapaluiden väliin yläkautta. Keinuta itseäsi pallon päällä.Harjoitus ei saa sattua. Tee harjoitus minuutin ajan kummallekin puolelle.

Lähteet: https://tule.fi/faskia-eli-peitinkalvo/

https://www.studio55.fi/hyvinvointi/article/video-tama-voi-kielia-faskian-toiminnan-hairiosta/4543520

https://www.iltalehti.fi/kuntoilu/a/159d1475-1aa1-44b8-ba8d-5b5a656a9bf0

 Laskimoveritulppa tarkoittaa verihyytymän muodostumista laskimoon. Laskimoveritulppa on kohtalaisen yleinen, ja se yleistyy iän mukana. Laskimoveritulppia syntyy miltei yksinomaan alaraajoihin. Veritulppa syntyy laskimoihin eri tavalla kuin valtimoihin, minkä vuoksi sen riskitekijät ja usein hoitokin ovat erilaiset kuin valtimotukoksissa.

Veritulppia syntyy alaraajojen syviin laskimoihin siksi, että niissä laskimoverenkierto on tavallista hitaampaa ja siten alttiimpi hyytymien synnylle. Laskimotukos on kuitenkin harvinainen ilman riskitekijöitä.

Alaraajan syvän laskimotukoksen tyypilliset oireet ovat pohkeen turvotus, leposärky ja arkuus sekä kävellessä tuntuva kipu. Usein oireena on vain jokin näistä. Laskimoveritulppa voi salakavalasti olla myös kokonaan oireeton. Raskausaikana syvä laskimotukos kehittyy tyypillisesti vasempaan alaraajaan. Oireetonkin veritulppa voi suurentaa pohkeen ympärysmittaa.

Samantapaisia oireita voi esiintyä muistakin syistä, minkä vuoksi kuvatut oireet eivät aina merkitse veritulppaa. Jos on kaikki kolme oiretta (pohkeen turvotus, särky ja kävelykipu) kymmenestä henkilöstä kuudella todetaan laskimotulppa. Jos on vain yksi oireista, laskimotulpan mahdollisuus on 1–2 kymmenestä.

Laskimoveritulpan vaarallisin seuraus voi olla keuhkoveritulppa (ks. «Keuhkoveritulppa (keuhkoembolia)»3). Tällöin hyytymä tai siitä irronnut kappale irtautuu laskimon sisäseinämästä ja kulkeutuu veren mukana sydämen oikean puoliskon kautta keuhkoihin, missä se tukkii keuhkovaltimon jonkin haaran.

Keuhkoveritulpalle tyypillisiä oireita ovat hengenahdistus, yskänärsytys, veriyskä ja rintakipu, myöhemmin kuumeilu ja suorituskyvyn heikkeneminen. Iso keuhkoveritulppa aiheuttaa äkillisen kohtauksen, johon liittyy hengenahdistus tai rintakipu, verenpaineen lasku ja sokki, jopa tajunnan menetys. Pienet keuhkotulpat voivat ilmetä nopeasti ohimenevänä hengenahdistuskohtauksena. Jos hyytymä syöttää toistuvasti kappaleita keuhkoihin, esiintyy asteittain pahenevaa ahdistusta.

Keuhkoveritulppa (keuhkoembolia) hoidetaan aina kiireellisenä sairaalassa. Vaikeissa tapauksissa käytetään veritulpan liuotushoitoa. Aina annetaan hyytymistä estävää hepariinia ja aloitetaan suun kautta antikoagulaatiohoito (ks. «Verenohennuslääkkeet (antikoagulaatiohoito)»5), jota jatketaan tilanteen mukaan 3–6 kuukautta. Lievän keuhkoveritulpankin hoito voidaan toteuttaa kotona.

Jokainen voi pienentää laskimotulppien vaaraa välttämällä pitkään istumista. Esimerkiksi pitkillä auto- tai lentomatkoilla noustaan aika ajoin jaloittelemaan. Tuolloin suositellaan välttämään kiristäviä vaatteita, juomaan riittävästi vettä ja liikuttelemaan jalkoja.

Jos on suurentunut veritulpan riski perinnöllisen geenimuutoksen takia (ks. «Pinnallinen laskimotulehdus»6) tai muusta syystä, on syytä käyttää pitkillä lentomatkoilla hoitosukkaa (ks.«Lentomatka ja terveys»1). Valtimotaudin ehkäisyyn käytetty asetyylisalisyylihappo ("aspiriini") ilmeisesti ehkäisee myös laskimotulppia, mutta tutkimustieto ei tältä osin ole varmaa.

Pienen asetyylisalisyylihappo- eli ”aspiriini”määrän ottamiselle ei ole todettu esteitä ennaltaehkäistessä tukoksia suonessa eikä se aiheuta myöskään suoraa astmaoireiden pahenemista. Käytettävän määrän tulisi kuitenkin olla mahdollisimman pienen (50-100 mg), koska näinkin pieni määrä riittää jo verihiutaleiden toisiinsa tarttumisen ehkäisyyn vähentäen tukosriskiä huomattavasti.

Lähde: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00039

2. Kannattaa sopeuttaa oma kävelyvauhtinsa ja liikkumisensa hengitysrytmin mukaiseksi ja käyttää ennalta mikäli mahdollista myös etukäteen yhtä annosta keuhkoputkia avaavaa lääkettä. Kylmä ja kuiva pakkasilma ja kova tuuli tuovat myös omat rasituksensa elimistön toimintaan, joten hyvästä kerrospukeutumisestakin on tuolloin paljon hyötyä. Kannattaa pitää elimistön niin halutessa pieniä ”palautumistaukoja”, koska se tietää milloin sen on hyvä olla.

Unohtelu:

Aina voidaan ensin kokeilla vaikka muistivitamiinia (eli B12-vitamiinia) yhden tabletin päiväannoksella joko erikseen tai muiden B-vitamiinivalmisteiden yhteydessä. Mikäli unohteleminen jatkuu edelleen ja se huolestuttaa, kannattaa mainita asiasta aina omaisille, jotka sitten voivat ottaa yhteyttä lääkäriin näin halutessaan. Tietenkin myös itse voi olla yhteydessä lääkäriin oma-aloitteisesti.

Kannattaa muistaa, että kaikki unohtelu ei ole pahasta. Jokaiselle ihmiselle tulee välillä näitä ”mustia hetkiä” ja ne kuuluvat asiaan.

Seniori-ikäiset ja tutkimukset:

Lääkkeiden kehittäminen on siirtynyt yhä enemmän sairauslajikohtaiseksi eri sairauksista ja niiden yksityiskohdista saatavien tietojen lisääntyessä maailmanlaajuisesti. Enää ei ole olemassa yhtä yksityistä ”ihmelääkettä” tiettyyn sairauteen vaan useampia samaan tautiin vaikuttavia hieman muunneltuja lääkemolekyylejä.

Lääkefirmat tuovat esille yksityiskohtaista terveydenhuoltoa eri sairauksien hoitoon. Tähän liittyvät yksilöllinen lääkitys ja huolenpito. Omasta mielestäni lääkefirmojen tutkimuskohteina ovat yhä enenevissä määrin tiettyjen tautien yksityiskohtainen hoitaminen erilaisilla lääkemolekyyleillä. Tutkimuskohteina ovat siis kaikenikäiset kohderyhmät vauvasta vaariin, mutta senioreilla saattaa olla tässä suhteessa lievä yliedustus tutkimuskohteena edelleen. Lääkitseminen on laajentunut huomattavasti erilaiseksi kuin oli muutama vuosikymmen sitten, jolloin kaikki saivat samaa tai samankaltaista lääkettä taudin parantamiseksi.

D-vitamiinin suositusmäärissä flunssan aikana ei ole ollut muutoksia:

THL:n suosituksen mukainen annostus aikuisille on 10 ug / pv, varttuneemmille henkilöille mielellään talviaikaan 20 ug / pv. Annostusta ei tule nostaa flunssankaan aikana. En ole itse kuullut D-vitamiinipitoisuuden vaikuttavan tavallisen flunssan kestoon tai oireiden vähenemiseen, mutta luusto pysyy tällöin hyvässä kunnossa.

Sinkkivalmisteiden (varsinkin sinkkiasetaatin) käytön joko imeskelytabletteina tai suihkemuodossa) on todettu vähentävän flunssan kestoa ja oireita. Tällöin aloituspitoisuuden tulee kuitenkin olla tavallista suurempi tehon aikaansaamiseksi.

UNIAPNEA:

Uniapnealla tarkoitetaan unenaikaisia hengityskatkoksia. Uniapneaa sairastaa Suomessa ainakin 300 000 ihmistä.

Uniapneassa nielun alueen lihakset veltostuvat unen aikana. Siitä seuraa ylähengitysteiden osittaista ahtautumista, mikä aiheuttaa hengityskatkoksia ja kuorsausta. Katkos voi kestää muutamista sekunneista jopa yli minuuttiin. Se päättyy usein korahdukseen ja nukkujan havahtumiseen. Yöllä unen aikana voi normaalistikin esiintyä lyhyitä hengityskatkoksia, mutta niiden määrä, pituus ja seuraamukset ratkaisevat onko kyseessä sairaus.

Uniapnean asianmukainen hoito on tärkeää, sillä uniapnea lisää riskiä sairastua verenpaine- ja sepelvaltimotautiin. Lisäksi uniapneapotilailla on kohonnut riski joutua liikenneonnettomuuteen tai muuhun vastaavaan tarkkaavaisuusonnettomuuteen.

Hoitamaton uniapnea lisää kuolleisuutta sydän- ja verisuonisairauksiin 3−6-kertaisesti sekä riskiä 2-tyypin diabetekseen, aivoverenkierronhäiriöön, keuhkovaltimoverenpainetautiin ja todennäköisesti myös sydämen vajaatoimintaan. Lieväänkin uniapneaan liittyy lisääntynyt verenpainetaudin riski. Kognitiivisen toiminnan ja muistin häiriöt ovat uniapneaa sairastavilla yleisiä, joten hoitamattomana se lisää myös riskiä joutua liikenneonnettomuuteen. Lue lisää uniapneasta ja sydämen vajaatoiminnasta Terveysportissa.

Hoitamaton uniapnea estää yleensä ehdotonta valppautta vaativassa ammatissa toimimisen (esim. ammattiautoilijat). Jos henkilö toimii tällaisessa ammatissa ja epäilee sairastavansa uniapneaa, on sairaus tutkittava viipymättä ja hoito aloitettava mahdollisimman nopeasti. 

Unenaikaisia hengityskatkoksia esiintyy n. 10 prosentilla henkilöistä, jotka kuorsaavat. Rakenteellisesti ahdas nielu altistaa kuorsaukselle ja hengityskatkojen syntymiselle. Toisaalta kaikki uniapneaa sairastavat eivät kuorsaa, eivätkä kaikki kuorsaajat sairasta uniapneaa. Vielä ei tiedetä tarkkaan, miksi joillekin kuorsaajista kehittyy uniapneatauti. Todennäköisesti kyseessä on monen eri tekijän yhteisvaikutus, mutta myös perintötekijöillä on merkitystä.

Uniapnean riskitekijöistä merkittävin on ylipaino. Painon noustessa myös kaulan ja nielun alueelle kertyy ylimääräistä rasvaa, joka tekee ilmatiet ahtaiksi. Muita yleisiä riskitekijöitä ovat krooninen nenän tukkoisuus, suuret nielurisat ja pieni alaleuka.

Uniapnea on yleisintä 40–65-vuotiailla, mutta sitä voivat sairastaa kaikenikäiset ihmiset, lapsetkin. Uniapneaa esiintyy niin miehillä kuin naisilla, mutta naissukuhormonit suojaavat naisia osin. Naisilla sairaus yleistyy menopaussin jälkeen.

Uniapneaan ei ole tarjolla varsinaista lääkkeellistä hoitoa. Laihduttaminen saattaa vähentää oireita huomattavasti. Tupakoinnin vähentäminen tai lopettaminen ja alkoholin käytön välttäminen saattaa myös parantaa oirekuvaa jonkin verran. Nenän tukkoisuuden hoitaminen voi samoin auttaa tilannetta.

Uniapneaa hoidetaan usein CPAP-laitteella (continuous positive airway pressure). CPAP-laitteen avulla ilmatiet on mahdollista pitää auki myös unen aikana jatkuvan ilmanpaineen avulla. Laitehoitoa käytetään siis öisin ja sillä aiheutetaan nielun ja ylempien hengitysteiden alueelle ympäristöä korkeampi paine, mikä edesauttaa hengitysteiden auki pysymistä. Näin yöunen pirstoutuminen on vähäisempää, jolloin päiväaikainen väsymyskin korjaantuu. Laite on jonkin verran epämiellyttävä käyttää, mutta hyvät tulokset ovat omiaan parantamaan hoitomyönteisyyttä.

Laitteet ovat kuitenkin kehittyneet alkuajoista huomattavasti miellyttävämmiksi ja hoidon teho on usein jopa dramaattinen parantaessaan uniapneapotilaan elämänlaatua. Potilas ei yleensä laitteesta suostu tällaisissa tapauksissa enää mistään hinnasta luopumaan ja pienet hoitoon liittyvät epämukavuudet unohtuvat.

Uniapneaa voidaan hoitaa myös uniapneakiskolla erityisesti lieväoireisilla potilailla, etenkin silloin kun CPAP-hoito ei tule kyseeseen. Uniapneakisko on hammaslääkärin toimesta muotoiltu suuhun ja hampaistoon sopiva kisko, joka siirtää alaleukaa hieman eteenpäin, aktivoi nielun lihaksistoa ja täten estää nielun ahtautumista unen aikana.

Uniapneaa voidaan hoitaa myös kirurgisesti siinä tapauksessa, jos elintapamuutos, kiskohoito tai CPAP-hoito eivät riitä ja potilaalla on jokin kirurgisesti korjattavissa oleva, uniapnealle altistava rakenteellinen tekijä.

Lähteet:

https://www.hengitysliitto.fi/fi/hengityssairaudet/uniapnea

https://www.terve.fi/artikkelit/uniapnea-hoito