Olet täällä

Sänky

KUN SÄNGYSTÄ TULI VIHOLLINEN

Tiistai-iltana 17.9. puoli seitsemän nurkilla ajoin pyörällä kolarin kahden koiran kanssa tuossa ihan omilla kotinurkilla. Pahemminkin olisi voinut käydä, mutta on tässäkin kivussa sietämistä. Olin Peijaksen sairaalassa yön yli ja pääsin sieltä keskiviikkona hyvin lääkittynä kotiin. Sänky tietysti oli ensimmäinen paikka, johon halusin mennä lääkkeiden väsyttämänä. Mitä ihmettä, minun ainut ja paras yöllinen kaverini ei ollutkaan minulle laisinkaan ystävällinen! Lannerangan kompressiomurtuma ei tykännyt yhtään siitä pehmeydestä johon olin koko kehollani vaipumassa. Vielä pahempaa oli tulossa. Sängystähän oli päästävä myös ylös. Suhde sänkyyni meni jo niin pitkälle, että aloin voimaan pahoin ajatuksesta, että petiin on viallinen selkäruoto oikaistava.

Nyt kun tapahtumasta on kulunut puolitoista viikkoa, odotan että jonakin päivänä voin painaa pääni ilman kipuja sänkyni pehmeään syleilyyn ja yhteiselomme jatkuu entiseen malliin hyvin auvoisena. Siihen saakka jatkan päivisin villasukkahiihtoa kotiparketilla minulle määrätyissä dopingaineissa ja yöt nukun olohuoneessa kahden istuttavalla sohvalla. Odottavan aika on tunnetusti hyvin pitkä!

Vielä vetoomus kaikille koiran omistajille. Pitäkää koirat lyhyessä hihnassa kevyen liikenteen väylillä silloin kun muitakin ihmisiä on liikkumassa samaan aikaan samoissa paikoissa. Näin tehden rinnakkaiselomme jatkuu kitkattomasti ja ennen kaikkea kivuttomasti.

Marita Kononen