Olet täällä

Ilmavaivoja

Marita Kononen, 12.6.2018

Kun olin vielä pieni lapsi siellä elämän alkupäässä, ihmettelin miksi naapurista, joka ei ollut valinnut elämälleen ihan samaa kaavaa kuin muut kyläläiset, sanottiin että ”no, sehän on sellainen tuulella käypä”. Miksi verrattiin säähän!
Nyt kun olen tullut elämän toiseen päähän, en ihmettele asiaa enää yhtään. Onhan jokaisella sääilmiöllä omat sääntönsä ihmisen elämässä, tosin vaihdellen eri henkilöillä.
Kun hellettä on jatkunut pitkään, tulee väkisinkin mieleen Mark Twainin ajatelma: Älä siirrä huomiseksi sitä, minkä voit hyvin tehdä ylihuomenna.
Pienet nokkaunet tulevat iltapäivällä tosi tarpeeseen, ja todellakin, miksi tänään pesisin ikkunat, kun niistä ei tule kuitenkaan puhtaita auringon paisteessa.
Kun ajat pyörällä vastatuuleen, ei päässäsi liiku muita kuin pieniä kirosanoja. Miten ne ylämäetkin kasvat vastatuulessa!
Ukonilman lähestyessä joudut ottamaan pienet nokoset, kunnes ilma seestyy sateen sekä jyrinän jälkeen, ja aivosi ovat taas suhteellisen normaalit pienen päänsäryn jälkeen. Painostava ilma kun tuppaa aiheuttamaan jäsenten kolotusta ja päänsärkyä.
Kun sadekausi syksyllä tulee ja jatkuu aina vaan pidempään, luonne muuttuu jotenkin ihmeellisesti. Olet kaikesta vähän äkäinen ja saamaton. Et voi tehdä yhtään mitään katon allakaan, kun ulkona sataa vettä, kylmää tai lämmintä. Kuuntelet vaan sitä sateen lotinaa.
Sitten kun lumisade iskee kaikella voimalla idästä, on sinulla todella hyvä syy olla sisällä. Ehkä lähimpään kauppaan voi piipahtaa ostamaan suklaata tai jotakin muuta herkkua. Sehän ei tuossa mielentilassa suinkaan lihota! Tietysti vielä jokainen rykii ja räkii ja on tartuttamassa sen ympäristöön. Tosi pelottavaa! Ei voi ottaa mistään oven rivasta kiinni saamatta tartuntaa.
Entäs talvipakkanen! Paketoit itsesi sisälläkin niin paksuihin vaatteisiin, ettet taivu muualle kuin sohvalle istumaan kaakaokupin kanssa. Sekin mielellään menee niin, että olet paksun huovan alla ja odotat, että joku toinen tuo mukin nenäsi eteen. Televisiostakin tulee paljon huonompaa ohjelmaa tuossa mielentilassa.
Sitten on tietysti vielä se kaamos! Sehän meidän luonnetta vasta muokkaakin aivan uuteen uskoon. On pimeän kammoa, on masennusta ja on kaikenlaista valituksen aihetta, kun ei löydy sopivia vaatteita ja autojen valotkin hukkuvat mustaan katuun eikä kukaan vastaantulija käytä heijastinta. Varpaatkin ovat ihan märät ja palelee ja nenä vuotaa, käsiä palelee niin ettet voi niistää.
Listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta uskon vähemmälläkin, että jokainen meistä on ”tuollainen tuulella käypä”! Ollaan siis ylpeitä erilaisuudestamme. Näin saamme aikaan hyviä keskusteluja mitä kummallisimmista aiheista. Kaikkein parasta on, että kohtaamme toisen ihmisen ja vaihdamme mielipiteitä ennakkoluulottomasti.
Lopuksi Du Mun viisas ajatus: Maailmassa tasa-arvoista ovat vain harmaantuvat hiukset.