Olet täällä

Terveyspalveluiden viidakossa

Arja Pietilä | Julkaistu 12.10.2017 17:57

Kun ikää tulee sopivan paljon, kertyy myös paljon erilaisia kokemuksia terveydenhoidosta vuosien varrelta.

Onnistuin saamaan syntymässäni huonon hammasluuston. Onneksi olen sen verran nuorta sukupolvea, ettei hampaita enää ole kiskottu pois ihan työkseen. Kehitys hammashoidossa on kuitenkin ollut ihan huikea. Nyt rakennetaan hammas ikeneen, vaikka oikeasta hampaasta ei ole suussa enää muuta kuin särkevä muisto. Joskus kyllä menee naurun puolelle, kun tulee hammaslääkäristä kotiin ja suusta löytyykin irtonainen hammasaihio.

Sitten kun tulee ongelmia poskionteloiden, sydämen ja keuhkojen kanssa, niin siinä sitä onkin jo ilossa pitelemistä. Joudut menemään lääkäriltä toiselle ja hoidosta toiseen. Siinä tulee tutuksi ambulanssit, Peijaksen sairaala, terveysasemat ja välillä pitää mennä ihan pääkaupunkiin asti saadakseen tarvittavaa hoitoa.

Miten paljon tulee hoidoissa näitä puolen vuoden odotusaikoja ja omasta mielestäni ihan turhaan. Ei ole potilaalle ihan yhdentekevää, se että joudut sinä aikana syömään monta antibioottikuuria, tai sitten joudut samalla syömään kortisonia isoja annoksia. Liikkumatta jättäminen myös huonontaa omaa kuntoa koko ajan tältä jaksolta. Mutta mitenkäs liikut, kun kunto ei anna periksi!

Joskus on myös sattunut niin, että kun puoli vuotta on tullut täyteen hoitoa odottaessa ja alat ihmetellä miksi kutsua ei tule, paperit löytyykin lääkärin laatikosta. Lisää puoli vuotta ”tuomiota” napsahtaa siinä potilaalle ihan kevyesti. Atk oli joskus myös omassa työssäni kova sana, kun kaikki ei osunut ihan nappiin. Syyllinen täytyy löytää. Ei yhtään paranna asiaa.

Kun pääset vihdoin hoitoon, odotat tietysti, että sinulle on annettu se vahvin liaani ja pääset eroon vaivasta. Eihän se kuitenkaan mene aina näin. Vaikka sinua on hoidettu ihan hyvin ja asiallisesti, se liaani on ollut kuitenkin liian ohut tai lyhyt ja tipahdat lähtötilanteeseen. Näin se vain menee, kun olet monisairas. Nyt voit vain muistella millaista oli olla terve ja aikaansaapa ihminen. Kirosana prkl ei ole kuulunut koskaan sanavarastooni, mutta nyt se putkahtelee suusta ulos ihan huomaamatta.

Tähän asti olen pystynyt pitämään puoliani tuolla terveydenhoidon viidakossa ja saanut hoidot aikanaan, mutta mites sitten kun vuosia kuluu..................

Onhan suomalaisilla se kuuluisa SISU. Siitäkö löytyy apu? Perheen, ystävien- ja vertaistukiryhmän tuella paarustetaan jatkossakin.

Nyt on vielä toiveena se, ettei tulisi yhtä runsasluminen talvi, kuin on ollut vesisateinen kesä ja syksy. Jos näin on, uudesta sohvasta löytyy keväällä takapuolen kokoinen reikä, telkkareita on varmaan kulutettu loppuun ainakin kaksi kappaletta ja Katajat ja Pääskysaaret tuntuvat perheenjäseniltä. Dvd-levykin varmaan soittaa samaa kappaletta aamusta iltaan.

Pidetään huolta toisistamme ja kysytään joskus kuulumisia. Siitä tulee molemmille hyvä mieli.

Nähdään vertaistukiryhmissä silloin kun vointi antaa periksi!