Olet täällä

Ruskamatka Saariselälle

Marita Kononen | Julkaistu 18.9.2017 10:26 |

Päiväkirja ruskamatkalta Saariselälle 9.9.-15.9.2017

                
Lauantai, menopäivä. Saimme kokea ensimmäisen positiivisen yllätyksen, kun pääsimme perille iltakymmenen nurkilla. Täydellinen ateria kaikkine lisukkeineen.

Sunnuntai, ensimmäinen vaelluspäivä. Bussilla kiipesimme Kaunispäälle ja saimme esimakua äärettömyydestä. Kaunispäältä matka jatkui Kiilopäälle. Sää oli erittäin tuulinen ja se antoi oman vastuksensa huipulle kavutessa. Heti alkumatkasta tuulenpuuska iski koko voimallaan kohti kehoa ja sai elon tuntumaan melko tukalalta. En tiedä, oliko silloin keuhkoissa yhtään toimivaa keuhkorakkulaa. Onneksi laskeutuessa tuuli pysyi selän takana.

Maanantai, toinen vaelluspäivä ja toinen yllätys. Mukaamme liittyi paikallinen eräopas Eerikki. Ruijanpolkua pitkin Niilanpään poroerotuspaikalle, ja sieltä Sivakkaojan kautta Kiilopäälle. Saimme matkan aikana kunnon opastuksen poronhoitoon, Ruijanpolkuun ja siihen, miten entisaikaan on liikuttu Lapin vaikeakulkuisessa maastossa.

Tiistai, kolmas vaelluspäivä. Vierailu Raja-Joosepissa, Ukonsaaressa ja Saamelaismuseo Siidassa. Jooseppi Sallila on sellainen persoona, että hänen elämäänsä kannattaa käydä tutustumassa vaikkapa netissä. Laivamatka taas vei meidät Ukonsaareen, joka on vanha uhrisaari. Toivottavasti Äijih ei häiriintynyt siitä äänekkäästä joukosta, joka valtasi saaren vähäksi aikaa. Saamelaismuseo Siidan ulkomuseossa on meneillään yhden rakennuksen peruskorjaus. Rakennusmies kertoi, että oli joutunut lukemaan useita kirjoja perehtyessään vanhaan rakentamiseen. Tosi hyvä, että vanha taito säilyy tuleville sukupolville. Siidasta hankin mukaani Lapin lemmenjuomaa. Eihän sitä voi koskaan tietää, tällainen itsellinen nainen, kuka tulee käymään! Kolmas yllätys. Auditoriossa näimme hyvin tehdyn filmin revontulista.

Keskiviikko, neljäs vaelluspäivä. Vaelluksemme vei Kiilopäältä Luulammelle, ja sieltä takaisin Kiilopäälle. Luulammen nuotiopaikalla pääsin tutustumaan poronlihasta tehtyyn grillimakkaraan. En sanoisi sitä jokapäiväiseksi makunautinnoksi, mutta ihan hyvää kerran vuodessa nuotiolla paistettuna. Asiasta saa olla ihan vapaasti eri mieltä. Opas antoi kattavan pakkauksen Urho Kekkosen kansallispuistosta ja Lapin retkeilystä, hiihtäen tai kävellen. Liikkumiseen liittyvät vaarat eivät myöskään ole ihan vähäiset. Uhomieli ei kannata silloin, kun ollaan luonnon voimien kanssa tekemisissä.

Torstai, viides vaelluspäivä. Muistomerkin juurella saimme tietoa partisaani-iskuista. Seuraava kohde oli Prospektorin kultakaivos. Kaikki haaveet eivät aina toteudu, torsoksi osoittautui tuokin unelma isosta rahasta. Matka jatkui Rumakuruun. Harmikseni olin laittanut ihan liian vähän vaatteita päälle, ja ne hotellin kaapissa olevat välihousut ja varapuserot eivät päässeet yhtään lämmittämään. Erosin ryhmästä heti kultakaivoksen jälkeen, kävin syömässä eväät Rumakurun taukotuvalla ja siitä nopsaan kylille. Nenän tippalukko oli ihan selvästi epäkunnossa, koska koko matkan sai olla niistämässä. Illalla harmitti oma tyhmyys kuunnellessa toisten kertomuksia päivän matkasta. Lohdutin itseäni Helena Rannan sanoin: jälkiviisaus on mitätön viisaus.

Perjantai, paluupäivä. Aamuvarhaisella viimeisen kerran notkuvan aamupalapöydän ääreen. Neljäs yllätys. Saimme päivittäisen eväspussin mukaan myös paluumatkalle. Mukavia yllätyksiä oli toki paljon muitakin viikon aikana. Kotimatka sujuu aina nopsaan. Kolme pysähdystä, nukkumista, kevyttä jutustelua ja siinähän ne Keravan valot jo loistivatkin. Päivän ultramatka oli takana ja mielen täytti hyvät muistot.

Sivut joita kannattaa seurata:
Eerikki Rundgren (luontokartoittaja sekä erä- ja luonto-opas), www.eerikkirundgren.fi
T:mi Reissuleo (ensi syksyn matkakohde ja ilmoittautumisajankohta), www.reissuleo.fi