Olet täällä

Monikulttuurinen elämysmatka

Tarja Räsänen | Julkaistu 11.12.2016 23:48 |

Perisuomalainen Tuusulanjärven taiteilijayhteisö elää edelleen vahvasti. Tämän saimme kokea omakohtaisesti yhdistyksemme retkellä Järvenpään Vanhankylänniemessä. Reissuleon bussi poimi innokkaita kulttuuriharrastajia mukaansa sekä Vantaalta että Keravalta. Pääkohteemme oli säveltäjämestari, akateemikko Joonas Kokkosen (1921–1996) kotimuseo Villa Kokkonen, jonka nykyinen isäntäpari pianisti, musiikkikouluttaja Elina Viitaila ja oopperalaulaja Antti A. Pesonen ovat vuokranneet Järvenpään kaupungilta taiteilijakodikseen, jossa he toimivat matkailuyrittäjinä ainutlaatuisella konseptilla ja silti sydämellisellä vieraanvaraisuudella suomalaista kulttuuriosaamista vaalien. Tuskin olimme ehtineet bussista ulos, kun isäntämme otti meidät vastaan talon edustalla innokkaasti ja temperamenttisesti tervetulleeksi toivottaen.

Ensin perehdyimme talon asemaan osana kansainvälistä IconicHouses-järjestöä, jossa se edustaa suomalaisen rakennustaiteen parhaimmistoa. Sitten siirryimme sisätiloihin, jossa vastaanotto oli kuin millä tahansa paremman luokan vierailuvisiitillä: takit naulakkoon, kengät eteiseen ja saimme jalkaamme emännän neulomat Villa-tossut, ettei sisällä tulisi kylmä. Suuntasimmekin saman tien talon ateljeehen kuuntelemaan historiallista esittelyosuutta, jonka voi todella sanoa olleen tavanomaista rennomman, koska isäntä sattuu olemaan melkoinen supliikkimies ja hänellä oli niin paljon tarinoita kerrottavana, ettei sovittu aikataulumme meinannut riittää mihinkään.

60-luvun lopulla rakennetussa, aikanaan hyvinkin modernissa puurakenteisessa talossa yhdistyvät ihailtavalla tavalla huippuarkkitehtuuri ja klassinen musiikki. Talon suunnitteli Alvar Aalto nimenomaan musiikkia ja sen esittämistä varten ja hänen kädenjälkensä näkyy talon kaikissa tiloissa: mahtavassa äänieristetyssä konserttisalissa, jossa on erinomaisesti toteutettu akustiikka, seinäpinnoissa, liukuovissa ja listoituksissa, erilaisissa huonekaluissa, takkojen muurauksissa sekä lukuisissa uniikeissa valaisimissa. Myös talon ulkopuolella näkyy Aallon arkkitehtuuria: sisäänkäyntikatos noudattelee flyygelin muotoa. Nykyisin rakennus erottuukin ympäröivästä maisemasta edukseen, kun isäntäväki on raivannut sitä paremmin esille puiden ja pensaiden lomasta. Myös näkymä Tuusulanjärvelle avautuu nyt tontille selkeämmin.

Talon sydän on peräti 70-neliöinen konserttisali, jossa on Suomen Akatemian Joonas Kokkoselle lahjoittama konserttiflyygeli. Täällä Joonas Kokkonen sävelsi mm. neljännen sinfoniansa, kamarimusiikkia, kuoroteoksia ja kuuluisimman oopperansa Viimeiset kiusaukset. Flyygeli on kuulemma juuri viritetty huippuunsa ja siitä saimmekin todisteen, kun talon emäntä keskeytti sopivassa vaiheessa isännän selostuksen ja istuutui koskettimiston taakse. Sitten saimmekin kuulla paikan historiaan täydellisesti sointuvan tulkinnan Jean Sibeliuksen Finlandia-hymnistä, jonka Elina Viitaila on itse sovittanut nimenomaan pianistille ja laulajalle yhteensopivaksi. Istuin Maritan kanssa etupenkissä (ne ovat kuulemma arvokkaimpia!) ja nautin joka säkeestä sekä laulajan ja soittimen täyteläisistä soinneista. Oli mielenkiintoista ihan läheltä seurata, miten toisensa ammatillisestikin hyvin tunteva huippumusikaalinen pari osaa odottaa toiselta hienovaraista merkkiä siitä, millaisella intensiteetillä seuraava tahti aiotaan esittää ja kuinka he vuorovedoin antoivat toisilleen tilaa esitykseen vetääkseen taas seuraavat säkeet täysin palkein. Pääsimme myös laulamaan pari joululaulua yhdessä heidän säestyksellään - oma ääneni kyllä hukkui täysin isännän tenoriin ja säestyksen tempoon, mutta eipä tämmöisellä mörinäaltolla ja näillä pihinäkeuhkoilla paljon volyymia ilmoille saakaan... Lopuksi saimme vielä kuulla heidän täydellisen tuplamusikaalisen versionsa Santa Luciasta.

Musiikkituokion jälkeen teimme pikakierroksen talon muissa huoneissa ja piipahdimme tekemässä hankintoja talon omassa kaupassa, jota emäntä aktiivisesti ylläpitää. Tarjolla oli mm. käsinkudottuja Villa-tossuja, käsinpaahdettuja luomukahveja ja luomuteetä sekä kalentereita ja postikortteja. Kauppa on alun perin rakennettu Joonas Kokkosen tyttären huoneeksi. Taiteilijakotikierroksen lopuksi isäntä otti meistä porukkakuvat ja antoisa kulttuuritilaisuutemme päättyi tällä kertaa tähän.

Sitten matkamme jatkuikin peremmälle Vanhankylänniemeen, jossa oli mahdollisuus shoppailla Vanhankylän kartanon Yläpytingissä. Talon yläkerrassa oli huovutustöiden näyttely, portaikossa oli esillä postikortteja ja alakerrassa pari jouluista huonetta täynnä paikallisten käsityöläisten tuotteita. Myyntitiskillä olikin mukavasti hyörinää. Piha-alue oli melkoisen jäässä, mutta varovasti liikkumalla päästiin käväisemään myös Tuusulanjärven rannassa. Siellä saatiin kuunnella, miten ohuehko jää naukui ja ulvoi – sekä samalla ihastella/kauhistella, kuinka useat retkiluistelijat viilettivät jäällä vinhaa vauhtia. Jalanjäljistä päätellen jään kestävyyttä ovat koetelleet myös muut kuin luistelijat, vaikka sulanapidettävä avantouintipaikka on melkoisen lähellä. Suurin ihmetys olikin, ettei yhtään pilkkikalastajaa näkynyt. Ehkä kylmä viima riitti pitämään heidät vielä poissa.

Seuraavaksi suuntasimme kohti Hyrylää ja lounaspaikkaa, mutta emme suorinta reittiä, vaan retken henkeä jatkaen Tuusulanjärven Rantatien kautta. Matkan varrella näkyi vilauksia mm. Halosenniemestä, Onnelasta, Lottamuseosta, Taistelukoulusta, Erkkolasta, Aleksis Kiven kuolinmökistä sekä Krapin tilasta, jotka kaikki omalla tavallaan yhä ylläpitävät paikallista kulttuuria. Nykyisin Järvenpään puolella sijaitsevat Ainola ja Ahola lasketaan myös kuuluvaksi Rantatien taitelijayhteisöön.

Lounaan söimme myös arvovaltaisessa paikassa, Ravintola Kerhossa Hyrylän keskustassa. Rakennus on alun perin rakennettu v. 1907 Hyrylän entisen varuskunnan henkilökunnan asunnoiksi ja sittemmin toiminut upseerikerhona. Varuskunnan lakkautuksen jälkeen talossa aloitettiin ravintolatoiminta v. 2011. Lounaaksi nautimme runsaan salaattipöydän alkupalat ja emännän pöytiin tarjoilemat lihaisat pääruoat sekä jälkiruoan ja kahvin. Sitten olimmekin sekä henkisesti että ruumiillisesti riittävän ravittuja kohtaamaan uudet arjen haasteet - lähtemällä kotimatkalle.