Olet täällä

Liikunnan merkitys terveydelle

Tarja Räsänen | Julkaistu 19.11.2015 16:45

Liikunnallisen kuntoutuksen merkitys KAT-potilaille

Syyskuussa saimme aktiiviseen KAT-vertaisryhmäämme arvovaltaisen vieraan, kun tohtori Laura Häggblom Katriinan sairaalasta saapui pitämään luentoa, joka käsitteli liikunnan merkitystä keuhkosairauksien ja etenkin keuhkoahtaumataudin hoidossa. Aihe koettiin jäsenistömme keskuudessa todella tärkeäksi, koska toimistomme oli kerta kaikkiaan kuin nuijalla lyöty väenpaljoudesta: liki 40 kuuntelijaa täytti kaikki istuma- ja seisomapaikatkin niin tiuhaan, että happikin meinasi välillä loppua - tosin ehkei niin pahasti heiltä, joilla oli omat matkahappirikastimet mukana! Ja niinhän siinä kävi, että alkulämmittelynä tarjoiltu kahvikin loppui välillä kesken ja kahvittelua jatkettiin sittemmin sopivilla tauoilla esityksen lomassa.

Tohtorimme pohjusti esitystään PowerPoint-esityksellä, jonka pohjana hän oli käyttänyt mm. Duodecimin hoitosuosituksia ja HUS:in keuhkosairauksien erikoislääkärien koulutusinfoa ja hän myönsi myös perehtyneensä tarkemmin Vantaan kaupungin COPD-potilaiden hoitopolkuun, joka tavanomaisemmassa yleislääkäritoiminnassa saattaa jäädä monesti vähemmälle huomiolle.

Yleisesti todettakoon, että keuhkoahtauma eli COPD tai suomalaisittain KAT on salakavala, usein päällepäin näkymätön sairaus, joka huonolla hoidolla invalidisoi potilaan ennenaikaisesti. Suomessa on noin 200 000 keuhkoahtaumapotilasta ja sairastuvuus on kasvamaan päin etenkin naisten keskuudessa lisääntyneen tupakoinnin myötä. Tupakoivista miehistä arviolta 35 % sairastuu tautiin.

Taudin ominaisoireita ovat pienten keuhkoputkien pysyvä ahtauma, keuhkokudoksen tuhoutuminen ja hidastunut uloshengitys, ensioireista tyypillisiä ovat pitkittynyt yskä, limannousu ja hengityksen vinkuminen etenkin rasituksessa. Pysyvää hoitoa taudille ei ole, mutta taudinkulkua hidastaa erityisesti tupakoinnin lopettaminen, lisäksi on huolehdittava sopivasta liikunnasta, ravitsemuksesta ja lääkityksestä. Tärkeitä ovat myös influenssa- ja pneumokokkirokotukset. Näillä kaikilla pyritään minimoimaan vaikeat pahenemisvaiheet, jotka vaativat monesti sairaalahoitoa. Taudin edetessä vaikea-asteiseksi voidaan joutua turvautumaan myös happihoitoon.

Laura Häggblomin esityksessä käsiteltiin esimerkkinä vuoden 2009 Cochraine-katsausta, jossa oli mukana 6 tutkimusta yhteensä 219 potilaalle. Tutkimuksissa annettiin liikunnallista kuntoutusta potilaille heti sairaalahoitoa vaatineen pahenemisvaiheen jälkeen tai viimeistään 3 viikon sisällä hoidosta. Uudelleen sairaalahoitoa reilun puolen sisällä näistä kuntoutettavista tarvitsi 14 %, perinteisesti hoidetuista 57 %. Vastaavasti kuolleisuus reilun puolen vuoden sisällä oli kuntoutettavilla 10 %, perinteisesti hoidetuilla 29 %. Toisen esimerkkitutkimuksen potilailta mitattiin askelmittariin kertyviä päivittäisiä askelia ja heidän vaiheitaan seurattiin yli neljän vuoden ajan. Kaikki mukana olleet yli 6000 askelta päivässä kävelleet tutkimuspotilaat olivat elossa seuranta-ajan lopussa, kun taas vähiten liikkuvista (n. 3000 askelta päivässä) oli elossa alle 70 %. Tutkimusten perusteella fyysinen aktiivisuus on siis vahvasti yhteydessä KAT-potilaiden taudinkulkuun.

Keuhkoahtaumalle ovat ominaisia erilaiset yksilölliset pahenemisvaiheet, jotka saattavat johtua myös liikunnan puutteesta. Kun henkeä alkaa ahdistaa, vältetään rasitusta, jolloin yleiskunto heikkenee ja se taas aiheuttaa lisää hengenahdistusta ja näin noidankehä on valmis. COPD-potilaan liikunnallisella kuntoutuksella pyritään täsmälleen päinvastaiseen kehään: fyysisen aktiivisuuden lisääminen parantaa yleiskuntoa ja vähentää hengenahdistusta.

Hengityssairaan on tärkeää erottaa toisistaan hengästyminen ja hengenahdistus. Riittävä fyysinen rasitus edellyttää lievää hengästymistä ja sitä voi helpottaa rasitusta keventämällä. Hengästyminen tehostaa keuhkotuuletusta, hengityskaasujen vaihtoa ja liman poistumista hengitysteistä. Hengenahdistus taasen ei helpota välttämättä levossakaan ja sitä hoidetaan omahoito-ohjeen mukaisesti sisäänhengitettävillä avaavilla lääkkeillä. Niitä voidaan ottaa myös ennen liikuntaa ja liikunnan aikana tarpeen vaatiessa. Hengästymisen tasoa voidaan säätää myös ns. huulirakohengityksellä, jossa uloshengitys tapahtuu huulien muodostamasta kapeasta raosta ikään kuin pientä vastusta vasten. Näin uloshengitystä voidaan pitkittää suhteessa sisäänhengitykseen ja se helpottaa hengitystyötä. Käytännössä uloshengityksen tulisi olla puolet sisäänhengitystä pidempi.

Oikea liikuntalaji löytyy jokaiselle potilaalle; suositeltavia ovat etenkin lajit, jotka parantavat ryhtiä ja lisäävät ylävartalon sekä pallean alueen liikkuvuutta. Jos seisaalla tehtävät lajit tai vesiliikunta eivät sovi, paljon apua saadaan myös tuolijumpasta, kuntosaliharjoittelusta, joogasta ja erilaisista hengitysharjoitteista esim. fysioterapeutin tai liikuntaneuvojan ohjauksessa. Tärkeintä on kuitenkin nousta ylös ja liikkua edes jotenkin joka päivä. Myöskään hyötyliikuntaa kotiaskareiden parissa ei sovi unohtaa.

Jokaisen KAT-potilaan pitäisi myös omaksua puhalluspullotekniikka ja oikea hönkäisy- ja yskimistekniikka liman irrottamiseksi hengitysteistä sekä huolehtia kurkunpäästä ja äänenhuollosta oikealla lääkkeenottotekniikalla ja suun huolellisella huuhtomisella hengityslääkkeiden oton jälkeen.

Käypä hoito -suosituksen mukaan liikuntaharjoitteluun perustuvaan kuntoutukseen tulisi ensisijaisesti ohjata potilaat, jotka asianmukaisesta lääkehoidosta huolimatta saavat herkästi pahenemisoireita, kärsivät suorituskyvyn heikkenemisestä ja liikkuvat vähän. Moniammatillinen liikunnallinen keuhkokuntoutus edellyttää yleensä keuhkolääkärin, hengityssairauksiin perehtyneen fysioterapeutin sekä mahdollisesti ravitsemus- tai toimintaterapeutin yhteistyötä. Tehokkaimmillaan ohjelma kestää 6-12 viikkoa ja se sisältää liikuntaharjoittelua ja potilasohjausta laitoksessa tai avokuntoutuksessa, tarvittaessa jopa potilaan kotona. Ohjelmaan kuuluu sekä kestävyysharjoittelua että ylä- ja alaraajojen lihaskuntoharjoituksia. Kuntoutukseen sisältyy suorituskyvyn ja tulosten mittaukset sekä oirekyselyt ennen ja jälkeen ohjelman. Kurssiin voidaan lisätä myös psykososiaalista tukea ja yleensä potilaat saavat eniten hyötyä ryhmäkuntoutuksesta, jolloin he saavat myös vertaistukea toisiltaan. Kaikella tällä tähdätään pysyviin elämäntapamuutoksiin ja liikunnan jatkumiseen omatoimisesti.

On myös olemassa sairauksia, jolloin liikunnallinen kuntoutus ei sovi. Kuten keuhkoahtaumakin, niin myös nuo taudit oireineen ovat yksilöllisiä ja kukin potilas voi selvittää tilanteensa hoitotiiminsä kanssa.

Käytännön toimenpiteet eivät ole vielä vakiintuneet KAT-potilaiden hoitoketjussa. Suuri osa KAT-potilaista ei ole koskaan saanut yksilöllistä tietoa sopivan liikunnan harrastamisesta, kuntoutuksesta tai oikean ravitsemuksen merkityksestä. Kuitenkin suurin osa on kiinnostunut saamaan erityisesti liikunnan ohjausta. Alkuun pääsee jo askelmittarilla ja pitämällä liikuntapäiväkirjaa. Myös erilaisiin liikuntaryhmiin voi hakeutua, vaikka ne eivät olisikaan nimenomaan keuhkopotilaille suunnattuja. Vantaalla on tarjolla erityisryhmien uimakortteja ja 70+ Sporttikortteja sekä Katriinan sairaalassa päiväsairaalakuntoutusta. Tietoa saa myös hoitotiimin ulkopuolisilta instansseilta, kuten esim. meidän liikunta- ja vertaisryhmistämme sekä osallistumalla muuhun Hengitysliiton toimintaan.

Runsas osanotto luennolla sekä yleisön esittämät lukuiset kysymykset kertovat siitä, että ainakin tällaiselle toiminnalle on yhdistyksessämme kovasti tilausta ja toivommekin saavamme myös jatkossa hyviä asiantuntijoita kertomaan ajantasaista tietoa keuhkosairauksien hoitomuodoista.

Tämä blogiteksti on laadittu pääasiassa Laura Häggblomin luentomateriaalin pohjalta; lisäksi olen liittänyt mukaan huomioita Hengitys-lehden artikkeleista ja Hengitysliiton potilasoppaista. Väheksyä ei myöskään sovi omaa henkilökohtaista kokemustani keuhkoahtaumapotilaana, jolla on ollut muutama vuosi sitten ilo ja oikeus päästä pian diagnoosin saamisen jälkeen nauttimaan Verven kuntoutuskurssista, jollaista voin suositella ihan kaikille KAT-potilaille. Pääsisinpä kokemaan sellaisen joskus uudestaan!