Olet täällä

Kulttuuriklubin toimintaa, aiheena Jean Sibelius, maaliskuu 2015

Liisa Turunen | Julkaistu 26.3.2015 13:45

Kulttuurista voimaa jaksamiseen

Kun alkuvuodesta käynnistelimme Talvikkitiellä Kulttuurista voimaa -ryhmää, nousi Ateneumissa parhaillaan esillä ollut Sibelius-näyttely selkeästi ensimmäiseksi teemaksi, onhan nyt meneillään Sibeliuksen juhlavuosi ja hänen musiikkinsa on hyvin tuttua meille kaikille. Sovimme myös, että jokainen kulttuuriklubilainen tutustuu Sibelius ja taiteen maailma -näyttelyyn etukäteen ja keskustelemme sitten kokemastamme. Kulttuuriklubin maaliskuun tapaamisesta muodostuikin oikein miellyttävä ja mielenkiintoinen ”sessio”. Virittäydyimme tunnelmaan Sibeliuksen musiikin soidessa hiljaa taustalla.

Näyttelyssä ei ollut kovin paljon uutta, mutta kuvataiteiden ja musiikin yhteys oli tuotu hienosti esille. Säveltäjästä vuosikymmenien aikana tehdyt muotokuvat muodostivat näyttelyn rungon. Muut maalaukset oli koottu mielenkiintoisesti teemoittain eri tiloihin. Taideteosten lisäksi oli esillä runsaasti sävellystyöhön ja perheen arkeen liittyvää aineistoa.

Muotokuvissa meitä kaikkia kosketti se, miten eri aikoina ja eri taiteilijoiden töissä oli tavoitettu Sibeliuksen ainutlaatuinen, intensiivinen katse. Mielikuva kaljupäisestä, sikaria polttavasta maestrosta on piirtynyt niin syvälle suomalaisten mieliin, että on aivan unohtunut, miten komea ja karismaattinen mies hän oli jo nuorena.

Oli jännittävä todeta, miten eri asioihin me näyttelyssä kävijät olimme kiinnittäneet huomiota. Yksi muisti säveltäjämestarin käytössä olleen valkoisen pellavapuvun ja muhkean nojatuolin, toinen oli vaikuttunut erityisesti kuolema-teeman maalauksista, kolmas siitä, että saattoi itse kokea sävelet väreinä tai kuulla Sibeliuksen äänen vanhasta lankapuhelimesta.

Hienoa, että näyttelyssä on käynyt myös paljon koululaisia ja päiväkotiryhmiäkin. Käydessäni itse Ateneumissa vilkkaat pienet pojat keskustelivat supersankareista ja zombeista. Ajattelin: - Mikähän heitä mahtaa kiinnostaa tässä näyttelyssä? No, aivan samat asiat kuin meitä varttuneempiakin. Pikkumiehet kuuntelivat hiirenhiljaa oppaan kertoessa Lemminkäisen äidistä ja kalmankukista ja teini-ikäiset pojat esittivät oppaalle teräviä kysymyksiä Sibeliuksen värisynestesiataipumuksesta.

Näyttely näytti tehneen todella vaikutuksen myös kulttuuriklubilaisiin, sillä keskustelu aaltoili asiasta toiseen: musiikin synnyttämistä luontomielikuvista Kämpin seurueeseen ja Ainolan puutarhaan ja lopulta melko syvillekin vesille. Olipa mukavaa jakaa oma näyttelykokemuksensa toisten kulttuurinystävien kanssa. Tätä vertaistukitoiminta on parhaimmillaan.

Kuuntelemamme musiikki:

Sibelius Symphonies Nos 1 & 4: Minnesota Orchestra, Osmo Vänskä
Sibelius: Valse Triste, Finlandia, Henri Sigfridsson piano

Liisa Turunen