Parantolat ja j\u00e4rjest\u00f6toiminnan alkuvaiheet<\/strong><\/p>\n\n\n\n Tuberkuloosi, nk. \u201dvalkoinen surma\u201d aiheutti pahaa j\u00e4lke\u00e4 juuri teollistuneessa yhteiskunnassa ja Suomeen perustettiin muiden maiden esimerkki\u00e4 noudattaen tuberkuloosiparantola valtioneuvos August Ramsayn toimesta vuonna 1896. Kuitenkin t\u00e4m\u00e4 parantola oli varakkaammalle v\u00e4elle tarkoitettu ja ajankohtaiseksi tuli rahvaan sijoittaminen sairaaloihin pois kansan keskuudesta tartuttamasta tautia. L\u00e4\u00e4k\u00e4riseuran aloitteesta perustettiin kansanparantoloita kaupunkeihin ja maaseudulle. Maaseudulla tubipotilaita sijoitettiin mm. alkoholistiparantoloihin omille osastoille.<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4inen tuberkuloositoimisto eli Tiedonantotoimisto ja poliklinikka tuberkkelitautisia varten \u2013 aloitti toimintansa vuonna 1904. T\u00e4m\u00e4n voidaan katsoa olleen ensimm\u00e4inen neuvoa antava taho tuberkuloosista k\u00e4rsiville ja heid\u00e4n omaisilleen. Tiedonantotoimiston tarkoituksena olikin ensisijaisesti taudin levi\u00e4misen ehk\u00e4isy ja sairautta koskevan tiedon jakaminen potilaille ja heid\u00e4n omaisilleen. My\u00f6s muita vastaavanlaisia toimistoja perustettiin my\u00f6s muihin Suomen kaupunkeihin 1900-luvun alkupuoliskolla. Vuonna 1907 perustettiin my\u00f6s kansalaisj\u00e4rjest\u00f6, Tuberkuloosin Vastustamisyhdistys. Sen perustaja oli l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Richard Sievers ja yhdistys aloitti heti voimakkaan valistus- ja her\u00e4tysty\u00f6n koskien tuberkuloosia. Eri puolilla maata toimi l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4 esitelm\u00f6iden taudin vaaroista, ehk\u00e4isyst\u00e4 ja hoidosta. Vuonna 1907 perustettiin my\u00f6s toinen taudin ehk\u00e4isy\u00e4 ja huoltoty\u00f6t\u00e4 tekev\u00e4 yhdistys, joka oli keskittynyt nimenomaan k\u00f6yhiin keuhkotautisiin. Parantolat saivat uusien lakien my\u00f6t\u00e4 my\u00f6s valtionapua sittemmin 1920-luvulla ja vuonna 1931 presidentti Svinhufvud lahjoitti varoja tuberkuloosin professuurin virkaan. Sota kuitenkin esti viran perustamisen. My\u00f6s ranskalaisen Albert Calmetten keksim\u00e4 tuberkuloosirokote oli ajankohtainen taudin taltuttamisen kannalta ja esim. vuonna 1966 ei tuberkuloosikuolematapauksia oltu kirjattu Suomessa en\u00e4\u00e4 lainkaan rokotteen ansiosta.<\/p>\n\n\n\n Tuberkuloosi, kansan keskuudessa keuhkotauti tai tubi, oli vaikea sairaus ja sen kantajat tunsivat olevansa syrjittyj\u00e4 kansalaisia ja j\u00e4\u00e4neens\u00e4 teollistuneen ja kehittyv\u00e4n yhteiskunnan ulkopuolelle. Halveksunta ja basillipelko oli monesti seurausta tehokkaasta taudin ehk\u00e4isy valistuksesta, mik\u00e4 ei aina kuitenkaan ollut taudista parantuneille paras vaihtoehto. Heid\u00e4n paluunsa parantolasta takaisin normaaliin arkeen oli yleens\u00e4 vaikeaa, sill\u00e4 ihmiset eiv\u00e4t uskoneet heid\u00e4n parantuneen ja he joutuivat el\u00e4m\u00e4\u00e4n \u201dleimattuina\u201d kansalaisina, joilta ev\u00e4ttiin p\u00e4\u00e4sy moneen paikkaan.<\/p>\n\n\n\n Hallimakuu oli viel\u00e4 1930- luvulla t\u00e4rkeimpi\u00e4 keuhkotuberkuloosin hoitomuotoja ja nk. hallitoveruus ja yhteinen sairaus sitoi tautia sairastavat ihmiset toisiinsa. Hallikunta muodostui monelle turvapaikaksi ja laitostuminen oli yleist\u00e4. Omasta hallikunnasta ei meinattu uskaltautua en\u00e4\u00e4 ulos taudin taltuttua. Ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4 maailmaa pel\u00e4ttiin ja kaikkea siihen kuuluvaa normaalia el\u00e4m\u00e4\u00e4, kuten ty\u00f6n saantia. Hallikunnat ja hallitoveruus olivat omalta osaltaan murtaneet yhteiskuntaluokkaj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 ja luokkien v\u00e4lisi\u00e4 raja-aitoja kun eri kansankerroksista tulleita ihmisi\u00e4 oli jouduttu sijoittamaan samoihin parantoloihin.<\/p>\n\n\n\n N\u00e4m\u00e4 seikat aikaansaivat my\u00f6s sen, ett\u00e4 keuhkotautiset alkoivat liittoutua yhteiseen toimintaan laitosten ulkopuolella. Entinen parantolalainen tarvitsi arjessaan muiden samoja kokemuksia omaavien tukea. N\u00e4m\u00e4 olivat ensimm\u00e4isi\u00e4 harppauksia yhdistystoiminnan tiell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Turun Seudun Tuberkuloosiyhdistys 1944\u20131970<\/strong><\/p>\n\n\n\n Turun Seudun Tuberkuloosiyhdistys perustettiin vuonna 1944 jolloin oman tuberkuloosiyhdistyksen perustaminen tuli ajankohtaiseksi. Tuberkuloosiliiton eli silloisen Tuberkuloosipotilaiden Liiton toimesta oli kutsuttu elokuussa 1944 paikkakunnan entisi\u00e4 tuberkuloosipotilaita keskustelemaan yhdistyksen perustamismahdollisuuksista. Hotelli Hospitz Beteliin oli kokoontunut nelisenkymment\u00e4 henke\u00e4, joiden p\u00e4\u00e4t\u00f6ksell\u00e4 Varsinais-Suomessa asuvien tuberkuloosipotilaiden oli ryhdytt\u00e4v\u00e4 itse auttamaan itse\u00e4\u00e4n. Yhdistys perustettiin ja nimeksi annettiin ensin Turun Tuberkuloosipotilaat ry, mutta melko pian nimi muutettiin Turun Seudun Tuberkuloottiset ry:ksi. Uuden j\u00e4rjest\u00f6n toimintaperiaatteeksi hyv\u00e4ksyttiin seuraavaa:<\/p>\n\n\n\n \u201dYhdistyksen tarkoituksena on kehitt\u00e4\u00e4, syvent\u00e4\u00e4 ja yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 j\u00e4seniss\u00e4\u00e4n toveruuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta, toimia tuberkuloottisten j\u00e4lkihuollon kehitt\u00e4miseksi, helpottaa heid\u00e4n ty\u00f6nsaantiaan sek\u00e4 valistusty\u00f6ll\u00e4 poistaa niit\u00e4 ennakkoluuloja, joita yhteiskunnassa vallitsee tuberkuloosia sairastavia kohtaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n Uudelle yhdistykselle tuli siis t\u00e4m\u00e4n toimintaperiaatteen ansiosta laaja ty\u00f6kentt\u00e4, josta ty\u00f6t\u00e4 ei tullut puuttumaan. Varoista oli kuitenkin puutetta. Ensimm\u00e4iset lehti-ilmoitukset, vuokrat ja muut alkuaikojen menot oli pakko ker\u00e4t\u00e4 liiton j\u00e4senilt\u00e4. Vakituista tulonl\u00e4hdett\u00e4 ei ollut, ei edes vakituista kokoontumispaikkaa. Tuloja ryhdyttiin ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n pienimuotoisilla iltamilla, arpajaisilla sek\u00e4 ker\u00e4yksill\u00e4. Innokkuutta kuitenkin l\u00f6ytyi, mik\u00e4 omalta osaltaan vei yhdistyst\u00e4 eteenp\u00e4in. J\u00e4rjest\u00f6toiminnassa sota-aikana vallinnut lamaannus alkoi kadota ja liiton toiminta vilkastui huomattavasti. Liitolle saatiin ensimm\u00e4inen palkattu j\u00e4rjest\u00f6sihteeri, ja yhdistyksen nimi p\u00e4\u00e4tettiin liittokokouksessa muuttaa Tuberkuloosiliitto ry:ksi. Esitettiin my\u00f6s toivomus, ett\u00e4 kaikki yhteiskuntapiirit ryhtyisiv\u00e4t yhdess\u00e4 tukemaan tuberkuloottisten sosiaalisen huollon saamista ajan vaatimuksia vastaavalle tasolle.<\/p>\n\n\n\n Yhdistys 1950-luvulla<\/strong><\/p>\n\n\n\n Uusi vuosikymmen \u2013 1950- luku merkitsi tuberkuloosin hoidossa k\u00e4\u00e4nnekohtaa. Tuolloin saatiin uusia l\u00e4\u00e4kkeit\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja vanhoja hoitotapoja korvattiin uusilla. Uudet paremmat l\u00e4\u00e4kkeet vaikuttivat taudin levi\u00e4miseen ja my\u00f6s rokotukset ja r\u00f6ntgenkuvaukset auttoivat taudin parantamisessa. Liittoon kuului 50- luvun alussa noin 30 000 j\u00e4sent\u00e4, mik\u00e4 oli suhteellisen hyvin. 1950- luvun alussa oli kuitenkin paljon tuberkuloosi potilaita lakis\u00e4\u00e4teisen turvan ulkopuolella ja vuodesta 1953 l\u00e4htien alettiin maksaa toipilasrahaa parantoloista pois p\u00e4\u00e4seville toipilaille.<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1952 aloitti toimintansa Hoikan opisto, miss\u00e4 j\u00e4rjestettiin kokouksia, kursseja ja leirej\u00e4. Opiston kunnostusty\u00f6 saatiin p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen vuonna 1952 \u201dEl\u00e4m\u00e4 voittaa-suurker\u00e4yksen ansiosta. Ty\u00f6tt\u00f6myys oli 1950- luvun vaihteessa korkea, ja liitto pyrki auttamaan invalideja ty\u00f6nhakijoita my\u00f6s omalta osaltaan. Ty\u00f6nv\u00e4lityst\u00e4 yritettiin j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 ja vuonna 1950 liiton kautta sai ty\u00f6paikan noin kolmekymment\u00e4 henke\u00e4 ja jo seuraavana vuonna liki kuusikymment\u00e4. Uuden vuosikymmenen alkaessa oli maamme sairausinvalidien ty\u00f6nv\u00e4litys kokonaisuutena edelleen j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4tt\u00e4. Vuonna 1952 uskottiin, ett\u00e4 uusi yleinen ty\u00f6nv\u00e4lityslakiesitys korjasi tilanteen ja ett\u00e4 invaliidi huoltolain mukainen ty\u00f6nv\u00e4litys tulisi aikaa my\u00f6ten tarpeettomaksi. Kuitenkin, vuonna 1953 saatiin pitk\u00e4llisten neuvottelujen j\u00e4lkeen k\u00e4yntiin invaliidi huoltolaissa mainittu vajaa ty\u00f6kykyisten ty\u00f6v\u00e4litys. Ty\u00f6h\u00f6n sijoitustoimistoja perustettiin loppuvuodesta 1953 eri puolille maata. Ty\u00f6h\u00f6n sijoitustoimintaa valvoi ylimp\u00e4n\u00e4 viranomaisena sosiaaliministeri\u00f6, jonka alaisena toimi invalidien ty\u00f6h\u00f6n sijoittamistoimikunta. Toiminta l\u00e4hti hyvin k\u00e4yntiin ja joulukuussa 1953 oli ty\u00f6h\u00f6n sijoitettavana noin 250 henkil\u00f6\u00e4. Korostettiin sit\u00e4, ett\u00e4 invalidit hakeutuivat ty\u00f6tt\u00f6myyskortistoihin, jotta tilanne kokonaisuudessaan voitiin kartoittaa. Invalidien ty\u00f6h\u00f6n sijoittamistoimikunnassa oli edustajia ministeri\u00f6st\u00e4 sek\u00e4 eri j\u00e4rjest\u00f6ist\u00e4 ja ty\u00f6nantaja ja ty\u00f6ntekij\u00e4 j\u00e4rjest\u00f6ist\u00e4. Toimikunta oli neuvoa antava elin ja ty\u00f6h\u00f6n sijoittajien avuksi nimettiin toimikuntia.<\/p>\n\n\n\n Monta kertaa tuberkuloosista parantunut henkil\u00f6 joutui my\u00f6s eroamaan ty\u00f6st\u00e4\u00e4n sen takia, ett\u00e4 ty\u00f6toverit ja ty\u00f6nantaja painostivat. T\u00e4m\u00e4 siit\u00e4 huolimatta, vaikka h\u00e4nell\u00e4 oli tartuntavaarattomuudestaan todistus.<\/p>\n\n\n\n Talvi 1959 oli ty\u00f6h\u00f6n sijoittamisen kannalta eritt\u00e4in huono suuresta ty\u00f6tt\u00f6myydest\u00e4 johtuen. Kuitenkin, vuoden lopussa tilanne parani. Vaikea tilanne oli jatkuvasti i\u00e4kk\u00e4iden, ammattitaidottomien ja naisten kohdalla. Kaikkia invalideja toimistot eiv\u00e4t pystyneet palvelemaan samalla tavoin, mm. asuin paikan takia.<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1961 vietettiin tuberkuloosity\u00f6n juhlavuotta El\u00e4m\u00e4 voittaa- ker\u00e4yksen merkeiss\u00e4. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1941 nimitt\u00e4in syntyiv\u00e4t ensimm\u00e4iset parantolapotilaiden yhdistykset, jotka jo samana vuonna perustivat oman keskusj\u00e4rjest\u00f6ns\u00e4, Tuberkuloosiliiton. Tuberkuloosiliitto toimi tienraivaajana tuberkuloosipotilaiden j\u00e4lkihuollon kehitt\u00e4misess\u00e4 ja yhteiskuntaan sopeuttamisessa. T\u00e4m\u00e4 vaati ennakkoluulotonta asennetta ja m\u00e4\u00e4r\u00e4tietoista otetta, johon j\u00e4rjest\u00f6 halusi pyrki\u00e4. Koululaitokset, virkistyskeskukset sek\u00e4 asuntotoiminta olivat saavutuksia, joiden avulla j\u00e4rjest\u00f6 oli lunastanut kansan luottamuksen.<\/p>\n\n\n\n Turun seudun hengitysyhdistys p\u00e4\u00e4tti kokouksessaan pit\u00e4\u00e4 kes\u00e4koti Toivonniemen edelleen ilmaisena kaikille j\u00e4senille. Tulo- ja menoarviossa yritettiin saada Turun kaupungin yhdistykselle my\u00f6nt\u00e4m\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4raha 750.000 markkaan ja kaupunginvaltuusto p\u00e4\u00e4tti korottaa m\u00e4\u00e4r\u00e4rahaa 500.000 markkaan. Seuraavana vuonna T-S Hengitysyhdistyksen menestykseksi nousi \u201dVappumyynti\u201d eli yhdistyksen perinteinen ilmapallojen ja paperitavaroiden myynti Kauppatorilla aina Vapunp\u00e4iv\u00e4n\u00e4. T\u00e4t\u00e4 toimintaa oli yhdistys harjoittanut jo vuosien ajan ja nyt siit\u00e4 oli tullut myyntimenestys. My\u00f6s kes\u00e4koti Toivonniemi oli sateisesta kes\u00e4st\u00e4 huolimatta ollut suosittu. My\u00f6s Retkeilyp\u00e4iv\u00e4t vuonna 1962 elokuussa pidettiin Turussa ja p\u00e4\u00e4juhla oli Turun vanhassa linnassa- koska uusi linna oli turkulaisten mukaan Kakola. Juhlallisuudet pidettiin Turun linnan suuressa salissa (Kuninkaansali). Siell\u00e4 juhlav\u00e4ke\u00e4 perehdytettiin Turun kaupungin ja etenkin Turun linnan historiallisiin vaiheisiin sek\u00e4 pidettiin tervetuliaispuheet ja illalla juhlittiin viel\u00e4 Ruissalon Toivonniemess\u00e4 makkaranpaiston merkeiss\u00e4. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 retkeilyp\u00e4iv\u00e4t jatkuivat Naantalissa, jonne mentiin vesibussilla ja tultiin illaksi takaisin Turkuun.<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1962 Helsingin Tuberkuloosiyhdistys juhli 20-vuotista taivaltaan ja Silmussa muisteltiin yhdistyksen vaiheita. Vuonna 1946 vuokrattiin toimistohuone ja palkattiin vakituinen toimihenkil\u00f6 hoitamaan yhdistyksen asioita. Elettiin viel\u00e4 pula-aikaa ja koko 40- luvun loppu kuluikin yleisen heikon taloustilanteen aiheuttamien vaikeuksien lievent\u00e4miseen j\u00e4senkunnan piiriss\u00e4. Kun taloustilanne helpottui 50- luvulla, saatiin lapsia toimitettua mm. kes\u00e4leireille ja muutenkin kehitt\u00e4\u00e4 yhdistyksen toimintaa, j\u00e4senten ammattitaitoa ja ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n sijoittumista yms. Kes\u00e4nviettopaikkakin saatiin hankittua vuonna 1955 Lippaj\u00e4rven rannalta, Espoon Viherlaaksosta. Puotilan kaupunginosasta saatiin osaketalo hankittua j\u00e4senille vuonna 1962.<\/p>\n\n\n\n Toimintasuunnitelmassa vuodelta 1963 p\u00e4\u00e4tettiin edelleen j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 lastenleirej\u00e4 yhdistysten kes\u00e4kodeissa. Leireist\u00e4 oli tullut suosittuja, ja tulijoita oli jo enemm\u00e4n kun mit\u00e4 lapsia voitiin ottaa. My\u00f6s perheen\u00e4itien virkistystoimintaa haluttiin laajentaa, koska sille oli kysynt\u00e4\u00e4. Varojen hankinta oli vaikeutunut ja menetelmi\u00e4 varojen hankkimiseksi oli kehitett\u00e4v\u00e4 ja uusittava. Katsottiin my\u00f6s, ett\u00e4 yhteiskunnan liitolle antamaa taloudellista tukea oli lis\u00e4tt\u00e4v\u00e4, koska sen ei katsottu riitt\u00e4v\u00e4n liiton kasvaneen toiminnan tarpeeseen. Vuokra-asuntoja p\u00e4\u00e4tettiin rakentaa, mik\u00e4li luvat ja rahoitus niihin saatiin. Uusi sairausvakuutuslaki oli tulossa ja sen katsottiin parantavan kroonisesti sairaiden ja keski-ik\u00e4isten toimeentuloa. Uudet ty\u00f6el\u00e4kelait helpottivat my\u00f6s ty\u00f6kyvytt\u00f6mien asemaa. My\u00f6s ammattikoulutusta haluttiin kehitt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Puhuttiin my\u00f6s ty\u00f6llist\u00e4misen n\u00e4k\u00f6aloista. Tuberkuloosiliitto oli kiinnitt\u00e4nyt huomiota ty\u00f6llist\u00e4miseen ja aate levisi monilla paikkakunnilla. Teollisuuden alihankintat\u00f6ihin invalideja pyrittiin sijoittamaan ja my\u00f6s erilaisia palveluteht\u00e4vi\u00e4. Korjaajille ja paikkaajille oli k\u00e4ytt\u00f6\u00e4, kuten pienet remontti-ja kunnostusty\u00f6t, kodinkoneiden korjaus, huonekalujen kunnostus ja puhdistus, vaatteiden ja kenkien korjaus- ja huolto yms. teht\u00e4vi\u00e4, joille uskottiin olevan perheiden piiriss\u00e4 kysynt\u00e4\u00e4. Kolmas vaihtoehto oli pienyritysten perustaminen. monilla invalideilla oli perusammatti taitoa, jonka turvin he saattoivat perustaa mm. ompelimon, korjaus-ja remonttiliikkeen, maalaamon, puusep\u00e4nverstaan ynn\u00e4 muuta. My\u00f6s ty\u00f6llistyminen yhteiskuntaan ilman em. apua on ollut mahdollista.<\/p>\n\n\n\n Turun seudun Tuberkuloosiyhdistys ry eli 1960-luvun alkupuolella my\u00f6s vire\u00e4\u00e4 aikaa niin kuin muutkin liiton yhdistykset Suomessa. Vuoden 1964 kev\u00e4\u00e4n numerossa ilmoitettiin kes\u00e4koti Toivonniemen avajaisista ja kerrottiin kuinka k\u00e4vij\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli Toivonniemess\u00e4 noussut vuosi vuodelta. Ns. valkoinen talo oli p\u00e4\u00e4tetty rakentaa Toivonniemeen uudestaan, mutta rakentaminen siirtyi ainakin vuodella. Kes\u00e4kotitoimikunta j\u00e4rjesti Toivonniemess\u00e4 my\u00f6s juhannusjuhlat kokkoineen. Turun seudun Tuberkuloosiyhdistys vietti vuonna 1964 my\u00f6s 20 vuotisjuhliaan ja silloinen toiminnanjohtaja Armas Reunamo kertoi, ett\u00e4 alkuaikoina ei kes\u00e4paikasta osattu edes haaveilla, ja vuonna 1964 se oli kuitenkin tosiasia. Talven j\u00e4lkeen painopiste yhdistyksen toiminnassa siirtyi aina kes\u00e4iseen Ruissaloon ja Toivonniemeen, jonne oli talkooty\u00f6n\u00e4 saatu vuoteen -64 menness\u00e4 meren rannalle tanssilava, lentopallokentt\u00e4 ja paljon muuta. T\u00e4m\u00e4 kaikki oli vilkastuttanut kes\u00e4toimintaa ja huomattava j\u00e4senjoukko oli ollut mukana mm. juhannuksena ja rapujuhlissa. Venetsialaisia ja naamiaisia, jotka p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t kes\u00e4kauden odoteltiin Reunamon mukaan jo innokkaasti. Samalla haluttiin my\u00f6s luoda suuntaviivat tulevalle toimintataipaleelle ja Reunamon mukaan monet teht\u00e4v\u00e4t ja tavoitteet odottivat yhdistyst\u00e4 tulevaisuudessa ja \u201dTulemme siin\u00e4 varmasti onnistumaan\u201d Reunamo lupaili.<\/p>\n\n\n\n Yhdistyksen merkkip\u00e4iv\u00e4\u00e4 vietettiin uudessa vuokrahuoneistossa lokakuussa 1964. Tilaisuuden avasi yhdistyksen puheenjohtaja, johtaja Enok Raivonen. Juhlallisuuksiin osallistui suuri joukko j\u00e4seni\u00e4. Lauantaina oli j\u00e4senillanvietto ja varsinainen 20-vuotisjuhla oli sunnuntaina. \u201dKuluneet vuosikymmenet ovat muodostaneet pienest\u00e4 alusta monihaaraisen ja elinvoimaisen yhdistyksen\u201d sanoi Enok Raivonen tervehdyspuheessaan. Invalidien asunto-olot olivat 60-luvulla Turussa edelleen huonot. Turun kaupunki oli siksi p\u00e4\u00e4tt\u00e4nyt ruveta rakentamaan yhdess\u00e4 Turun kaupungin, Tuberkuloosiliiton ja Vuokralaisten Keskusliiton kanssa Arava-vuokrataloa Turkuun. Invalidien ty\u00f6llist\u00e4minen oli edelleen t\u00e4rke\u00e4ll\u00e4 sijalla ja toimintaa haluttiin jatkaa yhdess\u00e4 muiden j\u00e4rjest\u00f6jen kanssa. Tilaisuudessa mainittiin my\u00f6s tilap\u00e4isavustukset, jotka tulivat tarpeeseen sek\u00e4 my\u00f6s yhdistyksen kes\u00e4koti Toivonniemi, josta oli tullut suosittu aikuisten ja lasten virkistyspaikka. N\u00e4it\u00e4 em. asioita valotti vierasjoukolle puheenjohtaja Raivonen.<\/p>\n\n\n\n Turun seudun Tuberkuloosiyhdistys alkoi 60-luvun lopulla ilmoittaa my\u00f6s enemm\u00e4n toiminnastaan. Ompelu-ja askartelukerho kokoontui toimistossa ja vappuaskarteluihin toivottiin my\u00f6s miehi\u00e4, koska vappumyynti\u00e4 varten valmistettavien tavaroiden ty\u00f6vaiheisiin tarvittiin my\u00f6s miehi\u00e4. My\u00f6s yhdistyksen laulukuoroon haluttiin uusia j\u00e4seni\u00e4, erityisesti miehi\u00e4. My\u00f6s Turun vaikea vuokra-asuntotilanne, ja asunnontarvitsijoita kehoitettiin itse huolehtimaan jonotuslistalla pysymisest\u00e4, sill\u00e4 vapautuvat asunnot t\u00e4ytettiin hyvin nopeasti. Arpajaiset l\u00e4hestyiv\u00e4t my\u00f6s ja palkintoina oli Morris-Mini, matkaradioita ja magnetofoni.<\/p>\n\n\n\n Vuonna 1967 oli liiton j\u00e4rjest\u00e4mill\u00e4 lastenleireill\u00e4 leiril\u00e4isi\u00e4 jo enn\u00e4tysm\u00e4\u00e4r\u00e4, 950 lasta. Leirit j\u00e4rjestettiin tavan mukaan S\u00e4kyl\u00e4n, Virtojen ja Anttolan kes\u00e4kodeissa. Leireill\u00e4 moni lapsi oppi v\u00e4ltt\u00e4v\u00e4n uimataidon ja uimisen lis\u00e4ksi kilpailut, leikit ja retket kuuluivat leiriohjelmaan. Iltanuotiot, retket ja makkaranpaisto olivat kuuluneet leirien ohjelmaan jo monia vuosia.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s varainhankinta oli uudistunut ja vuosi 1967 oli sille er\u00e4\u00e4nlainen koeaika. Varainhankinnan nostamista kokeilivat muutamat j\u00e4senyhdistykset perustamalla osa-aikaisia myyntisihteerin toimia. Turkuun, Pernonpuistoon rakennettiin vuokra-asuntoja jo olemassa olevien lis\u00e4ksi. Vuokra-asuntoja ja rakentaminen alkoi olla loppusuoralla. Asuntoja rakennettiin yhteens\u00e4 83, joista perheasuntoja 69. Heist\u00e4 asumistukea sai 57 perhett\u00e4. Pernon perheasunnot tulivat tarpeeseen Turun heikossa asuntotilanteessa.<\/p>\n\n\n\n Kirjoittaja Tuberkkelitautisten tiedonantotoimistosta 2000-luvun hengitysyhdistykseksi Parantolat ja j\u00e4rjest\u00f6toiminnan alkuvaiheet Tuberkuloosi, nk. \u201dvalkoinen surma\u201d aiheutti pahaa j\u00e4lke\u00e4 juuri teollistuneessa yhteiskunnassa ja Suomeen perustettiin muiden maiden esimerkki\u00e4…<\/p>\n","protected":false},"author":11,"featured_media":0,"parent":36,"menu_order":3,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","template":"","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"class_list":["post-108","page","type-page","status-publish","hentry"],"acf":[],"yoast_head":"\n
Vuonna 1948 Turun kaupunki my\u00f6nsi yhdistykselle apurahan, jonka avulla toimintaa voitiin melkoisesti tehostaa. Tuolloisena vuonna yhdistys sai toisenkin avustuksen, nimitt\u00e4in professorin rouva Aili Salomaan johdolla perustettiin yhdistykselle rekister\u00f6ity kannatusyhdistys, joka loi samalla my\u00f6s suunnan j\u00e4lkel\u00e4iselleen, Tuberkuloosiliitolle. T\u00e4m\u00e4 naistoimikunta muutti alkeellista j\u00e4rjest\u00f6ty\u00f6t\u00e4 mm. hankkimalla vakituisen kokoontumistilan. Yhdistys osti Toivonsuoja-nimisen talon Kirkkotielt\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 ja panosti mm. viihdetoimintaan, joka oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tuberkuloosin hoidossa. J\u00e4senten m\u00e4\u00e4r\u00e4 kasvoi ja yhdistys j\u00e4rjesti tilaisuuksia mm turkulaisten taiteilijoiden avulla Varsinais-Suomen, Turun sek\u00e4 Kalevanniemen (Naantalissa) parantoloihin. Yhdistyksen johdolla parantoloiden potilaat p\u00e4\u00e4siv\u00e4t yhteisille retkille saaristoon ja vuonna 1949 Tukholmaan saakka. My\u00f6s muunlaista viriketoimintaa j\u00e4rjestettiin mm. iltamilla ja keskustelukerhon avulla. Tammikuussa 1945 perustettiin Koti ja Terveys- niminen lehti. Lehden nimi muutettiin varsin pian Jouseksi. Samalla lehdest\u00e4 tuli yh\u00e4 monipuolisempi, siin\u00e4 oli runoja, novelleja ynn\u00e4 muita kirjoitelmia ja lehden ansiosta liitto alkoi saada kaipaamiaan tuloja.<\/p>\n\n\n\n
1950-luvulla liitossa tapahtui suuria muutoksia. Liitto palkkasi mm. uusia piirisihteereit\u00e4, jotka valvoivat toimialueen talousasioiden hoitoa ja opastivat ja neuvoivat piirien j\u00e4senyhdistyksi\u00e4. <\/p>\n\n\n\n
<\/strong>FM Taija Humalajoki<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"