Oli syksyn ensimm\u00e4inen tiistai-ilta, kun astuin siihen pieneen kerhotilaan. Se tuoksui kahvilta, villasukilta \u2013 ja v\u00e4h\u00e4n j\u00e4nnitykselt\u00e4. Olin saanut kutsun uuteen uniapnea-ryhm\u00e4\u00e4n. Kutsussa pyydettiin ”omat maskit mukaan” Mietin pitk\u00e4\u00e4n, menisink\u00f6\u2026 vai keksisink\u00f6 sopivan tekosyyn. ”Koira s\u00f6i maskin” ei ehk\u00e4 menisi l\u00e4pi, koska minulla ei ole koiraa.<\/p>\n\n\n\n
Mutta kun n\u00e4in oven lapun, jossa luki: Sis\u00e4ll\u00e4 istui joukko tavallisen n\u00e4k\u00f6isi\u00e4 ihmisi\u00e4. Ei kenenk\u00e4\u00e4n otsassa lukenut, ett\u00e4 he kuorsaavat kuin vanha trukki, her\u00e4ilev\u00e4t aamuy\u00f6st\u00e4 kuin vahtikoirat \u2013 tai ett\u00e4 heid\u00e4t erottaa puolisosta y\u00f6ll\u00e4 muovinen sein\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Meit\u00e4 oli kuusi. Ja meit\u00e4 yhdisti enemm\u00e4n kuin osasimme sanoa.<\/p>\n\n\n\n Ensimm\u00e4inen puheenvuoro meni k\u00f6himiseksi ja hermostuneeksi nauruksi. Yksi yritti aloittaa, mutta h\u00f6rpp\u00e4si v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n kurkkuun ja toinen kirosi hiljaa maskin hihnoja, jotka olivat taas j\u00e4\u00e4neet takaraivoon jumiin.<\/p>\n\n\n\n Sitten joku sanoi: Tarinoita alkoi tulla kuin hanasta: Min\u00e4kin uskalsin avata suuni. Sanoin, ett\u00e4 ennen t\u00e4t\u00e4 iltaa olin ajatellut olevani yksin. Ett\u00e4 olin v\u00e4h\u00e4n viallinen, ehk\u00e4 jopa h\u00e4peiss\u00e4ni.<\/p>\n\n\n\n Mutta nyt… nyt tuntui kuin olisin palannut takaisin maan pinnalle \u2013 el\u00e4v\u00e4n\u00e4, hyv\u00e4ksyttyn\u00e4, jopa rakastettuna.<\/p>\n\n\n\n Kun ilta p\u00e4\u00e4ttyi, ryhm\u00e4n vet\u00e4j\u00e4 \u2013 rauhallinen ja lempe\u00e4 mies nimelt\u00e4 Olavi \u2013 nousi ja sanoi:<\/p>\n\n\n\n ”Muistakaa, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 t\u00e4rkeint\u00e4 ei ole pelkk\u00e4 hengitt\u00e4minen \u2013 Ja niin me l\u00e4hdimme koteihimme \u2013 maskit kainalossa, syd\u00e4met kevyempin\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Ehk\u00e4 emme olleet en\u00e4\u00e4 vain potilaita. Tapio Still<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kempele<\/strong><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" Oli syksyn ensimm\u00e4inen tiistai-ilta, kun astuin siihen pieneen kerhotilaan. Se tuoksui kahvilta, villasukilta \u2013 ja v\u00e4h\u00e4n j\u00e4nnitykselt\u00e4. Olin saanut kutsun uuteen uniapnea-ryhm\u00e4\u00e4n. Kutsussa pyydettiin…<\/p>\n","protected":false},"author":69,"featured_media":0,"comment_status":"closed","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"_acf_changed":false,"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-2429","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-yleinen"],"acf":[],"yoast_head":"\n
”Tervetuloa \u2013 Heng\u00e4h\u00e4 Tok!”<\/strong>,
en voinut olla hymyilem\u00e4tt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n
”K\u00e4vin viime y\u00f6n\u00e4 seitsem\u00e4nness\u00e4 taivaassa \u2013 CPAP-maskin avulla.”<\/strong>
Ja se oli menoa. Me repesimme nauruun, ja sen j\u00e4lkeen tunnelma keveni kuin tyyny uuden suodattimen j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n
\u2013 Yksi oli s\u00e4ik\u00e4ytt\u00e4nyt puolisonsa keskell\u00e4 y\u00f6t\u00e4 Darth Vader -\u00e4\u00e4nell\u00e4
\u2013 Toinen oli saanut el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 parhaat unet kahteenkymmeneen vuoteen
\u2013 Kolmas kertoi, ett\u00e4 ennen CPAP:ia h\u00e4nen aamunsa alkoivat sumussa, nykyisin ne alkoivat kahvilla \u2013 ihan oikeasti hereill\u00e4<\/p>\n\n\n\n\n
vaan ett\u00e4 osaa v\u00e4lill\u00e4 pys\u00e4hty\u00e4 ja heng\u00e4ht\u00e4\u00e4.
Siihen t\u00e4m\u00e4 ryhm\u00e4 on juuri oikea paikka.
Heng\u00e4h\u00e4 Tok!”<\/strong><\/p>\n<\/blockquote>\n\n\n\n
Olimme taas ihmisi\u00e4. Ja meit\u00e4 oli monta.<\/strong><\/p>\n\n\n\n