Olet täällä

Miksei aina voi olla maanantai?

TEKSTI: HANNA SALMINEN / KUVAT: HANNA SALMINEN & PIXABAY

Aktiivinen toiminta ei ole yhdistyksen koosta kiinni. Kävin Pirkanmaalla tutustumassa 200 jäsenen hengitysyhdistykseen,

jolla riittää virtaa erilaisten tapahtumien lisäksi myös säännöllisiin kokoontumisiin. Innostus, yhteishenki ja aktiivisuus ylläpitävät hyvän kierrettä.

Suurehkossa salissa käy kuhina. Kuulumisia vaihdellaan ja vapaita tuoleja etsitään. Tätä hetkeä on odotettu.  Ihmiset ympäri Viialaa ja Toijalaa ovat saapuneet paikalle osallistuakseen Etelä-Pirkanmaan Hengitysyhdistyksen järjestämään maanantaikerhoon Toijalan teatteritalossa. Iloiset äänet ja lämpimät katseet toivottavat tervetulleeksi vieraammankin. Olen saanut luvan jututtaa aktiiveja ja osallistujia siitä, mikä saa heidät innostumaan vuosi toisensa jälkeen hengitysyhdistysten järjestämästä perustoiminnasta: vertaistuesta ja liikunnasta.

Maanantaikerho on saanut alkunsa jo vuosikymmeniä sitten, mutta se elää nyt parasta kukoistuskautta. Viime vuonna kerhotapaamisia järjestettiin 35 eli lähes ympäri vuoden pidempää kesätaukoa lukuun ottamatta. Osallistujiakin on riittänyt runsaasti, vaikka hengitysyhdistykseen kuuluu alueella vain parisen sataa ihmistä.
–Kerhoon tulee keskimäärin 40 henkeä joka maanantai, puheenjohtaja Raimo Pessi kertoo.
–Me tunnemme osallistujat ja heidän elämäntilanteensa aika hyvin. Porukka vaihtelee sen mukaan, mitä muuta ohjelmaa on paikkakunnalla samanaikaisesti. Ja tietysti terveydentila vaikuttaa myös. Joku jaksaa tulla vain kerran kuussa, joku toinen tulee useammin, Pessi jatkaa.

Miksei aina voi olla maanantai?
Aktiivinen toiminta ei ole yhdistyksen koosta kiinni. Kävin Pirkanmaalla tutustumassa 200 jäsenen hengitysyhdistykseen, jolla riittää virtaa erilaisten tapahtumien lisäksi myös säännöllisiin kokoontumisiin. Innostus, yhteishenki ja aktiivisuus ylläpitävät hyvän kierrettä. Nopean laskutoimituksen jälkeen lähes viidennes jäsenistöstä osallistuu toimintaan joka viikko. Se on paljon ottaen huomioon miten kiireisiä ihmiset tänä päivänä ovat. Eikä kukaan ole niin kiireinen kuin eläkeläinen. Toiminnan pyörittäminen mahtaa siis vaatia aikamoisen aktiivijoukon!

Yhteispeli ja huumori kantavat Keittiötilan pöydän ääressä joukko hengitysyhdistyksen hallituksen jäseniä ja aktiiveja katselee toisiaan. He ovat aktiivijoukko, joka tämänkin maanantaikerhon on järjestänyt. Ei tässä mitään kovin ihmeellistä ole, he vaikuttavat tuumailevan. Yksi leipoo tarjottavaa, toinen keittää kahvia, kolmas kattaa, neljäs tarttuu siihen missä kulloinkin tarvitaan… osallistujat auttavat kukin voimiensa mukaan tuolien ja pöytien siirtelyssä.
Raimo Pessi, Eine Rantanen, Marjatta Kaarineva ja Marita Hiivala ovat tehneet yhdessä työtä hengitysyhdistyksensä hyväksi jo vuosia – sen kyllä huomaa. Tällä nelikolla leikinlasku siivittää puhetta ja juttuun tullaan enemmän kuin hyvin. Jos yhden ajatus katkeaa, toinen nappaa puheenvuoron ja jatkaa siitä. Sujuvan yhteispelin tunnelman aistivat myös maanantaikerhon osallistujat.

–Ollaan mietitty välillä, pitäisikö joskus jättää joku maanantai väliin kerhon järjestämisessä, yhdistyksen sihteeri Eine Rantanen pohtii ääneen. Mutta ei me olla uskallettu tehdä sitä osallistujien takia. Maanantai on heille viikon kohokohta. Se on tätä vierihoitoa, hän hymyilee silmin nähden tyytyväisenä.
–Avoimesti puhutaan asioista. Kun pitkän aikaa tuntee ihmiset, tietää heidän sairauksistaan, voinnistaan ja mistä syystä kukin on poissa. Me täällä huolehditaan vähän heistäkin.
Muutama jäsen tulee maanantaikerhoon puolisonsa kanssa. Aina välillä joku tuo tuttunsa, sillä kerho on avoin kaikille kiinnostuneille. Yhdistyksellä on riviilmoituksia paikallisessa lehdessä vuosisopimuksella. Sillä tavoin tieto kulkee eteenpäin. Uusi ihminen kiinnostuu kerhosta tai osallistuu johonkin yhdistyksen tempaukseen ja tulee toisenkin kerran mukaan.

– Ei me heti olla antamassa jäseneksiilmoittautumislomaketta käteen. Vasta kolmannella kerralla ehdotetaan liittymistä mukaan. Täällä saa rahalle vastinetta, Raimo Pessi ja Eine Rantanen naurahtavat yhdessä.
Maanantaikerho on henkireikä Maanantaikerhon lisäksi yhdistys järjestää monenlaista tapahtumaa ympäri vuoden. Jäsenten osallistumismaksut ovat todellisia kustannuksia alhaisemmat. Erotus katetaan erilaisilla arpajaisilla, myyjäisillä ja pienimuotoisella varainhankinnalla, jota saadaan muun muassa adressien sekä itsetehtyjen joulu- ja pääsiäiskorttien myynnistä. Lahjoituksiakin voi saada paikallisilta yrittäjiltä, kun niitä pyytää hyvään tarkoitukseen rohkeasti mutta kohtuuden kanssa.
Maanantaikerhon tarjoilukustannukset katetaan 2 euron kahvirahalla, johon sisältyy voileipä ja pala maistuvaa kuivakakkua. Laskiaisriehassa tarjotaan hernerokkaa ja pullaa, kesällä tehdään päiväretki Kemiön saareen, aktiivit listaavat mielenjääviä tapahtumia. On säännöllisiä uinti- ja kulttuuriretkiä, kaikenlaista toimintaa. Ja maanantaikerho. Kovin montaa lausetta ei ajatus ehdi harhailemaan toisaalle.

Pienillä paikkakunnilla kerho on monen henkireikä. Kerhoon meneminenkin on tapahtuma, sillä julkista liikennettä ei juuri ole. Monen matka taittuu usein kimppakyydillä, sillä autolla tulo on usein toimivin ratkaisu.
Maanantai-kerhossa tulee tehtyä asioita, joita kotona on yksinollessa vaikeampi saada aikaiseksi – kuten jumppaa. Joka toinen viikko ammattilainen eli fysioterapeutti on ohjaamassa jumppaa, joka toinen viikko liikutaan oman vertaisohjaajan voimin. Muihin tapahtumiin yhdistellään mukaan lenkkeilyä tai sisäpelejä. Lattiacurling ja ”pokkia” eli sisätiloihin soveltuva, pehmeillä palloilla pelattava petankki ovat suosittuja lajeja.
–Täällä on aina runsas osanotto, joten tänne on mukava tulla, Kuntoaskel Oy:n fysioterapeutti Kati Heiskanen kertoo.
–Väen kunto vaihtelee, mutta kaikki liikkuvat oman kykynsä mukaan. Aika paljon ohjaan tuolijumppaa ja ylävartalon liikkuvuutta, sillä se on hengityssairaille hyväksi.

Hyvä maine kiirii Hyvä maine on paikkakunnalla kiirinyt. Kaupunki antaa tilat käyttöön samaan tuttuun aikaan vuosi toisensa jälkeen. Ja kun maanantaikerhoon tarvitaan luennonpitäjää, pyyntöön suhtaudutaan myönteisesti. Tuttu astmahoitaja terveyskeskuksesta, silmälääkäri, apteekkari, jalkahoitaja – luettelo kahvipalkalla tulevista arvostetuista puhujavieraista on pitkä. Ja aina kun on vieraileva puhuja, väkeäkin tulee tavallistakin enemmän paikalle.
–Jos on 50 hengen sali täynnä, aina jonkun uuden jäsenen saa houkutettua mukaan ilman tyrkyttämistä, Raimo Pessi ja Eine Rantanen vinkkaavat.
Nelikko pöydän ympärillä hymyilee. Talkoohenkeä on aktiivien joukossa Akaalla riittänyt. Suurin tekijä onnistumiselle on äärettömän hyvä yhteishenki, he pohtivat. Soraäänet syövät ilon äkkiä.

Tämä käsinkosketeltava välittömyys on muodostunut vuosien aikana yhteisen tekemisen myötä, kun porukka on saatu liikkeelle.
Salaisuus on se, että jokainen hyväksytään sellaisena kuin on. Eikä pari suupalttia porukassa haittaa tee, Raimo Pessi summaa humoristisesti.
Salin puolella ollaan siirrytty yhteiseen kahvihetkeen. On aika kysyä osallistujilta, mikä saa heidät tulemaan viikko ja vuosi toisensa jälkeen maanantaikerhoon. Osallistujia kysymys hämmentää: ”Eihän täältä voi olla pois, kun on niin mukavaa porukkaa!” Moni kiittelee ohjattua liikuntaa. Asian ydin on tässä: ihmisen täytyy saada tulla kuulluksi ja nähdyksi. Tässä salissa jokainen kuuluu joukkoon ainakin kerran viikossa. Heidät muistetaan, heistä ollaan kiinnostuneita. Ollaan yhdessä vertaisia.
Havahdun mietteistäni, kun tunnelma sähköistyy. Nyt alkaa tapahtua. Bingo. Pelilaudat pistetään jakoon. ”Tämä kruunaa kaiken”, minulle kuiskataan. Jos bingoa ei pelata, maanantaista jää jotakin puuttumaan. Kun itse tehdyt voitot on jaettu, voi huokaista yhdessä muiden kanssa: ”Miksei aina voi olla maanantai?”